26.4 Viesti Atlantilta 26 42N 51 42 W, 118 nm

Päivä oli edelleen aurinkoinen ja suhteellisen lämmin. Eilen aamupäivällä tuuli vielä lähes 20 solmua mutta iltapäivällä se tyyntyi noin 15:een. Aallokko oli edelleen aika hurjan näköistä. Purjehtiminen näinkin korkeassa aallokossa on erikoinen kokemus. Välillä vene on korkealla aallon huipulla ja seuraavassa hetkessä syvällä kahden aallon laaksossa. Atlantti on niin syvä, yli 4000 m, joten aallot ovat pitkiä eivätkä ne yleensä murru veneen päälle. Toisinaan, jos kaksi suurta aaltoa tulevat eri suunnista päälle samanaikaisesti, riittää sitä vettä Cantanan istumalaatikkoonkin. Nostimme säägurumme Reijon suosituksesta kurssiamme edelleen kohti Hortaa, noin 50 asteeseen.

Akkumme alkavat olla jo melko tyhjiä mutta emme ole vielä viitsineet startata konetta niiden lataamista varten. Jos joudumme tyveneen niin tarvitsemme kaiken saatavissa olevan dieselin sieltä poispääsemiseksi ja samallahan tulee akutkin ladattua!

Yö oli taas rauhallinen ja yksinäinen.

On puhuttu paljon tähystyksen tarpeellisuudesta ja Cantanassa on sääntönä ollut että jompikumpi meistä on aina ulkona, satoi tai paistoi, yötä päivää. Emme tee sitä ainoastaan tähystääksemme muuta liikennettä, vaan pitäähän meidän myös tarkkailla purjeita ja että vene kulkee oikeaan suuntaan.

Esim. saksalais-ruotsalaisystävämme Reinhard, joka purjehtii Engelbrecktin kanssa samaa reittiä Comfortina 32:lla, kertoi että he nukkuvat aina molemmat öisin. Reinhard on ammatiltaan ison tankkilaivan kapteeni ja ilmeisesti luottaa että laivat noudattavat meriteiden sääntöjä ja väistävät purjeveneitä! Hän kertoi myös, ettei heillä ole valtamerellä mahdollisuutta seurata säätietoja. Miksi sitä pitäisi seurata koska säälle ei kuitenkaan mahda mitään eivätkä useamman päivän pituiset ennusteet ole edes luotettavia. Tämä pitää valitettavasti paikkansa.

Aamulla Mikon herätessä vahtiin oli tuuli tyyntynyt lähes olemattomiin, joten käynnistimme koneen. Akutkin saivat samalla kaipaamaansa virtaa.