30.3 Gustavia - Sint Maarten, 16 nm 18 02N 63 06W

Yöllä tuuli taas melko kovaa ja swelliä oli niin paljon ettei nukkumisesta tullut juuri mitään. Ankkurimme piti kyllä hyvin mutta heräsimme molemmat useamman kerran epäilykseen jospa se ei kuitenkaan pidä. Tai jonkun muun veneen ankkuri ei pidä ja juuri se vene on tulossa meitä kohti! Tämä oli toinen perättäinen huonouninen yö.
Lähdimme liikkeelle noin klo 10 ja purjehdimme suoraan Sint Maartinin edustalla olevalla Simpson Bayn lahteen.
Saari on jaettu Ranskan (Saint Martin) ja Hollannin (Sint Maarten) kesken ja on nykyisin Karibian suositumpia lomapaikkoja. Hollannin puoli on lisäksi vapaakauppa-aluetta joten se on monen Atlantin ylittäjän suosiossa sieltä olevien hyvien ja edullisten markettien johdosta. Niitä megajahteja on täälläkin ihan riittävästi!
Täältä saa myös apua kaikkeen veneeseen koskeviin huolto- ja korjaustarpeisiin.
Varsinaiseen Simpson Bayn sisälahteen mennään nostosillan kautta ja seuraava nosto oli vasta klo 17:30.
Mikko kävi jollalla sataman toimistossa hoitamassa muodollisuudet ja maksoi myös 2 viikon oleskelusta määrätyn maksun, yhteensä 50 US$.
Kävimme välillä uimassa ja lueskelimme veneessä.
Spica saapui Sabasta samaan lahteen ja Mikko lainasi Toomakselle sukellusvarusteensa Spican anodin vaihtoa varten. Jostain syystä regulaattori ei toiminut joten anodi jäi vaihtamatta. On harmi kuljettaa mukanaan koko matkan raskaita varusteita jolleivät ne tosi paikan tullen edes toimi!
Sillan noustua ajoimme sisään kohti Simpson Bayn Marinaa josta olimme molemmat varanneet laituripaikan. Cantana ohjattiin paikkaan jossa oli iso peräpaalu jonne saimme perämme hyvin kiinni mutta Spican paikasta puuttui paalu ja heidän paikalla oli lisäksi perä kohti tuulta joten köydet joutuvat koville. Sähkön saanti ei täälläkään onnistunut koska meiltä puuttuu US-adapteri. Olimme varanneet paikan kahdeksi viikoksi joten toivottavasti se järjestyy että voimme lähteä Atlantille täysin akuin? Söimme kotiruokaa.

29.3 Gustavia Standby

Yöllä oli alkanut taas tuulla kovempaa ja heräsimme veneen liikkeisiin. Ankkuri tuntui kuitenkin pitävän eikä lähellämme näkynyt muita veneitä jotka olisivat uhanneet yöuniamme.
Soudimme aamupäivällä maihin ja kiipesimme kaupungin eteläpuolella olevan kallion huipulle rakennetulle Oskarin linnoitukselle ihailemaan sieltä avautuvia upeita maisemia.
Regatta on nyt ohi ja satamaan oli jäänyt vain muutama megajahti, ml. upeat J-veneet Rebecca (Frersin piirtämä uusi 140 jalkainen ketsi)ja Ranger. Kävimme vielä ruokaostoksilla ja palasimme vähitellen veneelle.
Mikko sukelteli ja yritti vielä pestä veneen pohjaa.
Iltapäivällä kävimme selvittämässä itsemme ulos St Barthsista koska tarkoitus on purjehtia huomenaamulla Karibian viimeiseen satamaamme, Sint Maartinille.
Nettiyhteydet vaihtelevat Karibialla. Jopa pienessä vaatimattomassa kylässä saattaa olla langaton yhteys joka toimii hyvin ankkurissa olevaan veneeseen saakka. Joskus ne ovat maksullisia (esim. 10 US$/vrk) ja joskus jopa ilmaisia. Täällä Gustaviassa kuuluu satamamaksuun ilmainen yhteys mutta ankkuripaikkamme on sen verran kaukana marinan toimistosta että yhteys ei toimi veneeseen saakka. Ei auta muu kun pistää läppäri reppuun ja soutaa maihin.
Täällä on edelleen hellettä, lähes 30 astetta. Lyhyet sadekuurot viilentävät ajoittain ilmaa mutta kuumaa on silti. Cantanassa ei ole juurikaan käytetty mitään tropiikkitelttaa koska sen alla liikkuminen on hankalaa ja teltta haittaisi myös puomin päälle asennettujen aurinkopaneelien toimintaa.
Monessa suuremmassa veneessä on kiinteät biminikatokset isitumalaatikon yllä jolloin oleskelu siinä on miellyttävämpää.
Meitä on auringolta suojannut lähinnä ostamamme Tilleyn mainiot lierihatut!

28.3 Gustavia Standby

Soudimme aamulla maihin ja onnistuimme tsekkaamaan itsemme laillisesti maahan. Sovimme jäävämme tiistaihin saakka.
Kävimme mäen rinteellä olevalla majakalla kuvaamassa satamaa ja itse kaupunkia. Kaupungissa näkee paljon ruotsinkielisiä julisteita ja jopa kadunnimiä muistona ajalta jolloin St Barths kuului Ruotsille.
Falmouthissa ja English Harbourissa näimme paljon valtavia megajahteja ja tänne moni niistä oli nyt kerääntyneet Saint Barts Bucket Regatan takia. Aivan uskomattoman suuria laivoja!
Poikkesimme myös kaupungin toisella puolella olevassa St Barthsin telakassa. Sitä vetää kaksi ruotsalaista kaveria ja he olisivat olleet valmiita nostamaan Cantanan ylös keskiviikkona pohjan maalausta varten. Takaisin veteen saisimme Cantanan vasta lauantaina. Ongelmana on lähinnä se ettei telakalla olevassa veneessä saa sääntöjen mukaan asua eikä täällä kuulemma ole kohtuuhintaisia hotellejakaan. Alf ehdotti itse että maalaisimme pohjan St Maartenilla Bobbyn telakalla. Yöpyminen veneessä lienee siellä mahdollista ja hintataso muutenkin alempi kuin Gustaviassa. Pitää vielä miettiä. Mikko harjasi eilen itse pohjan sukeltamalla eikä se nyt ihan mahdottoman likainen ole. Ehkä näkit eivät tartukaan siihen sitten kun olemme taas liikkeellä?
Kaikkien muotiliikkeiden seasta löysimme Amerikkalaisen gourmet-kaupan josta ostimme purkin Pandan lakua!

27.3 Oranjestad- Gustavia, 25 nm 17 54N 62 51W

Heräsimme aamuyöllä siihen että poijumme kolkutti kylkeemme. Sama tapahtui kerran aikaisemmin Roseaun satamassa. Tuuli on heikko ja maininki kohtalainen joten poiju oli missä sattui.
Olimme jo nähneet Statian ja irrotimme saman tien köydet ja purjehdimme hyvässä sivuvastaisessa tuulessa kohti uusia seikkailuja.
Matkalla näimme Statian ison öljysataman. Ulkopuolella oli laivoja odottamassa lastausta. Koska kyseessä on vapaasatama, täällä ilmeisesti varastoidaan öljyä monen muunkin saaren tarpesiin.
Saavuimme noin 14:30 St Barthelemyn pääkaupunkiin Gustaviaan. St Barthelemy eli St Barths kuului aikoinaan Ruotsille ja täällä on edelleen nähtävissä joidenkin katujen nimissä myös ruotsalaiset nimet. Ranska teki vuonna 1784 vaihtokaupan jolla Ruotsi sai St Barthsin ja Ranska vapaasataman Göteborgista. Vuonna 1878 Ruotsi myi tämän ainoan siirtomaansa takaisin Ranskalle jonka jälkeen saari on kuulunut Ranskalle. Gustavia on kukoistava kaupunki ja tänne kerääntyy jatkuvasti paljon oikeita megajahteja ja niiden mukana kauniita ja rikkaita ihmisiä. Tärkeimmillä jetset-kaupoilla on liike täällä: Louis Vuitton, Cartier ja Bvlgari nyt mainitaksemme.
Nyt täällä oli menossa megajahtien kilpailu ja satama oli täynnä todella isoja veneitä. Illalla taivas täyttyi niiden punaisista lentokoneiden varoitusvaloista.
Kävimme kaupungissa jossa meidän piti hoitaa tullimuodollisuudet mutta kilpailujen takia sataman toimisto eli Capitaneria oli jo kiinni.
Soudimme takaisin Cantanalle ja nautimme illallisen kotona.
Lukuisat kilpikonnat tervehtivät meitä uimalla veneemme ympäri.

26.3 Basseterre- Oranjestad, Statia 18 nm, 17 29N 62 60W

Heräsimme aamulla väkivaltaisesti joskus 7:n maissa koska laiturille oli kerääntynyt ryhmä paikallisia miehiä kinastelemaan äänekkäästi. Aiheesta emme saaneet selvää mutta joku lienee varastanut kaverinsa vaimon??
Söimme aamiaisen ja lähdimme matkaan.
Tuuli oli edelleen melko reipasta 15-20 solmua sivumyötäistä ja saimme mukavan purjehduksen seuraavaan saareen eli St Eustatukseen eli Statiaan. Saavuimme n klo 1430 saaren ainoan kaupungin, eli Oranjestadin, edustalla olevalle lahdelle ja löysimme Doylen oppaassa mainitun keltaisen poijun. Poijut kuuluvat Marine Parkillle ja ovat vapaasti käytettävissä 10 US$:n maksua vastaan. Kukaan ei tosin tullut rahastamaan meitä!
Soudimme maihin ja kävimme sataman tullitoimistossa. Toimisto oli nyt sattumalta kiinni mutta sataman portinvartija soitti virkaatekevälle poliisille ja hän tuli paikalle vartin kuluttua. Hän oli valitettavasti unohtanut toimiston avaimet jonnekin joten hoidimme muodollisuudet kadulla. Ei hänellä ollut omaa kynääkään mutta onneksi meillä oli antaa kynä lainaksi. Sovimme tullaavamme itsemme saman tien sekä sisään että ulos, joten huomenaamulla voimme lähteä jatkamaan matkaa ilman uutta tullausta.
Kävimme tutustumassa kaupunkiin. Mukava siistin tuntuinen kaupunki, hyvin erilainen kun mihin olimme tottuneet tuulenpuolisilla saarilla.
Statia kuuluu Hollannin Antilleille samoin kuin sen naapurisaari Saba. Kaupunki lienee elänyt loistokautensa 1700-luvun lopussa jolloin se toimi vapaasatamana.
Onnistuimme ostamaan paikallisesta paperikaupasta Statian oman vieraslipun.
Liikenne on taas oikeanpuolista ja omana valuuttana on Antillien Guldeni mutta US$ käy myös. Asukkaita Statiassa lienee vajaa 3000 kpl.

25.3 Basseterre Standby

Doylen oppaan mukaan satamassa on myös polttoaineen jakeluasema. Tämä tieto pitää paikkansa, mutta ko. asema ei ole käytössä, ainakaan pienveneitä varten.
Tankkimme oli melko tyhjä mutta saimme sovittua erään sataman kaverin kanssa että hän noutaa meille jerrykannuissa dieseliä muualta. Tankkasimme 50 l joten sillä pärjäämme hyvin St. Maartinille saakka vaikka ei tuulisi lainkaan.
Konetta olemme joutuneet käyttäämään lähinnä akkujen lataukseen kun olemme olleet ankkurissa.
Kävimme tutustumassa kaupunkiin. Basseterre on tyypillinen karibialainen kaupunki ja myös St Kittsin pääkaupunki. Vaikutteita kaupunki on saanut sekä ranskalaisilta että englantilaisilta koska saari on kuulunut historiansa aikana vuorotellen kummallekin maalle.
Basseterressä on iso satama risteilyaluksia varten ja sen yhteyteen on myös rakennettu melkoinen kauppakeskus jossa myydään lähinnä verovapaita timantteja ja muuta turistihoukuttimia.
Kävimme myös ruokakaupassa mutta taso on täällä taas täysin erilainen kun Jolly Harbourissa. Saimme kuitenkin tarvitsemamme.
St Kitts ja Nevis muodostavat yhdessä pienen itsenäisen valtion johon kuuluu pääsaari St Kitts ja eteläisempi pienempi saari Nevis.
Saaren pääkieli on englanti ja liikenne vasemmanpuoleista.
Asukkaita on noin 40 000 ja pääelinkeino on nykyisin turismi.
St Kitts on ensimmäinen brittiläinen siirtomaa Karibialla (vuodesta 1623) ja erilaisten vaiheiden jälkeen se itsenäistyi 1983. Täällä oli aikoinaan suuria sokeriruokoplantaaseja ja torilla kävi orjakauppa kuumana.
St Kitts on viimeinen maa jossa tulemme käymään missä Itäkaribian dollari, EC$, on käytössä. Tästä eteenpäin on valuuttana joko Antillien Guldeni tai Euro! Lompakkoomme ei jäänyt kuin joitakin senttejä EC$:ta.
Mikko kävi iltapäivällä immigratiossa huolehtimassa muodollisuuksista joten olemme aamulla vapaita lähtemään heti kun se meille sopii.

24.4 Jolly Harbour- Basseterre, St Kitts 45 nm 17 17N 62 43 W

Mikko kävi maksamassa satamamaksun heti klo 8 ja, saatuamme virka-apua satamamestarilta veneen irrottamisessa, lähdimme liikkeelle kohti St Kittsiä.
Spica halusi vielä käydä Montserratissa joten tiemme erosivat mutta tapaamme varmaan pian taas jossain toisessa satamassa.
Tuuli oli selvästi heikentynyt ja oli nyt vain n 10 solmua sivumyötäisestä. Osittain jouduimme käyttämään konetta ehtiäksemme ajoissa ennen pimeän tuloa St Kittsiin. Saavuimme perille Port Zanten satamaan saaren pääkaupungissa Basseterressä.
Satama on hyvin suojainen aallonmurtajien sisällä.
Mikko kävi saman tien hoitamassa maahantulomuodollisuudet tullissa ja immigraatiossa jotta saisimme liikkua täällä vapaasti. Kaikki sujui hyvin ystävällisessä hengessä. Saavuimme uuteen maahan joten samppanjapullo poksautettiin.
Satamassa olisi sähköäkin saatavissa mutta meiltä puuttuu sopiva adapteri. Onneksi akkumme ovat nyt täynnä joten ei hätää.

23.3 Jolly Harbour Standby

Tämäkin paikka alkaa olla joi sen verran tuttu että on hyvä aika siirtyä seuraavaan. Tänään tuulee vielä melko kovaa, yli 20 solmua, joten päätimme vielä jäädä tänne.
Teimme aamupäivällä kävelykierroksen uudelle loma-asuntoalueelle. Paljon tyhjiä huoneistoja on kaupan mutta ehkä mehukas hintapyyntö, 1-5 milj. US$, pitää köyhemmät asiakkaat loitolla. Asunnot ovat ihan mukavan tuntuisia rivitaloja joissa jokaiseen kuuluu oma ranta ja laituri.
Jolly Harbourissa on todellakin pelkkä keskeneräinen lomakeidas jossa on lähes kaikki lomailijoiden ja veneilijöiden tarvitsemat palvelut lähellä.
Kävimme tullissa hoitamassa muodollisuudet, taas 3:lla eri luukulla, jotta pääsemme aamulla aikaisin liikkeelle.

22.3 Jolly Harbour Standby

Sääennusteen mukaan kovat tuulet jatkuvat vielä pari päivää. Jäämme tänne Jollyyn odottamaan sopivia ilmoja.
Mikko kävi aamulla parturissa. Tumma tyttö teki ihan hyvän työn!
Blogia seuranneet ehkä muistavat että meillä on ollut paljon ongelmia Iridium- satelliittipuhelimme kanssa. Laite tuntuu käyttäytyvän miten sattuu mutta täällä Karibialle emme ole sitä juurikaan käyttäneet. Tavallinen kännykkä toimii paremmin vaikka puhelut sillä maksavat tuplasti Iridiumiin verrattuna. Paluumatka lähestyy joten Mikko kokeili taas toimiiko Iridium. Tulos oli masentava. Laite on erittäin hankala käynnistää ja jos sen saa päälle, se ei toimi kunnolla. Ei auttanut muuta kun lähettää valitus laitteen myyjälle Telemarille ja pyytää heiltä apua. Tulemme olemaan yksin Atlantilla lähes pari kuukautta joten toimiva puhelin on tärkeä turvallisuusvarustekin.
Kävimme kävelemässä ja kaupassa. Mikko onnistui vaihtamaan marinan toimistossa muutaman luetun kirjan uusiin. Toimistossa toimii jonkunlainen vaihtopörssi jossa voi vaihtaa kirjoja. Yksi suomalainenkin kirja löytyi, Antti Kauranteen romaani Kadonnut Viipurissa!
Ajatuksemme oli mennä yhdessä Spicalaisten kanssa illalla ulos syömään, mutta kovan tuulen takia he kutsuivatkin meidät Spican ruffiin illalliselle. Mikäpäs sen mukavampaa! Ilta oli tosi onnistunut. Maija oli paistanut gourmet-pihvit ja ruoan jälkeen ilta kului nopeasti jutellessa ja valokuvia katsellessa.

21.3 Jolly Harbour Standby

21.3 Jolly Harbour Standby
Kävimme aamupäivällä kävellen sataman takana olevalla kukkulalla.
Todella mahtavat näkynmät sekä Jolly Harbourin lahteen että turkoosiin mereen sen eteläpuolella.
Tänne on rakenteilla paljon uusia loma-asuntoja mutta näyttää siltä että työt ovat nyt pysähdyksissä parempia aikoja odotellen.
Koko alue on todella suuri ja kunhan ajat paranevat ja rakentaminen jatkuu, tästä tulee melkoinen lomakeidas.
Spica saapui iltapäivällä vierellemme.

20.3 Falmouth – Jolly Harbour, 11 nm 17 05N 61 55W

Oltuamme Falmouthissa melkein viikon, päätimme jatkaa matkaa.
Nostimme ankkurin ja suuntasimme keulan kohti länttä. Tuuli oli laantunut eilisestä yli 30 solmusta, mutta mainingit olivat melko korkeita ja ne keinuttivat venettä ihan kunnolla.
Purjehdimme sivumyötäisessä ja saavuimme Antiguan länsirannalla olevaan Jolly Harbouriin noin klo 14. Otimme VHF:llä yhteyttä marinaan ja meitä tuli kumiveneellä vastaan todella isokokoinen kaveri. Hän ohjasi meidät sataman sisäosassa olevalla aisapaikalle nro D20. Paikan leveys on yli 10 m joten siihen olisi paalujen väliin mahtunut yhtä hyvin iso katamaraani.
Kävimme satamatoimistossa ilmoittautumassa ja kysyessämme sovittua Swan-alennusta saimme saman vastauksen kun Point a´Pitressäkin: never heard about it! Asia luvattiin selvittää maanantaina kun big boss on paikalla.
Satama on todella valtava ja täältä löytyy kaikkea mitä tarvitaan, ml. suuri hyvin varustettu supermarketti aitoon jenkkityyliin.
Paikka on suojattu kaikilta tuulilta ja tänne voineekin jättää veneen huoletta jopa hurrikaaniajaksi.
Marinaa ympäröivät hienot bungalowit ja ravintoloita tuntuu löytyvän jokaiseen makuun ja kukkaroon.