Saturday, February 27, 2010

27.2 Anse Mitan Standby









Retkipäivä.
Päätimme käydä saaren pääkaupungissa Fort de Francessa. Lautta lähti klo 1130 ja matka kesti parikymmentä minuuttia.
Fort de France on pieni suurkaupunki mutta sieltä saa lähes kaikkea mitä tarvitaan. Verrattuna esim. Grenadan St Georgeen kaupunki on siistimpi ja modernimpi ja sekoitus Karibiaa ja Ranskaa.
Kävelimme kaupungilla ja kiipesimme myös kalliolle jossa oli jonkunlainen rukoushuone. Täältä ovat hienot näköalat alhaalla olevaan kaupunkiin. Ihmettelimme ranskalais-karibialaista arkkitehtuuria. Voittavatkohan rumuudessaan suomalaiset lasijulkisivutoimistot??
Löysimme myös jonkunlaisen marketin josta ostimme ruokaa ja patonkeja. Jatkaessamme kävelyä löysimme hienon ja monipuolisen kauppakeskuksen jossa oli myös Carrefourin valintamyymälä. Carrefour on Ranskan Stocka! Mikko kävi ostamassa soijakastiketta jota olimme metsästäneet monen päivän ajan tuloksetta.
Martinique on todella osa Ranskaa ja mm.lennot Pariisista Fort de Franceen ovat edullisia koska kyseessähän on kotimaanlento. Tämän huomaa myös kielestä. Ranskaa puhutaan kaikialla eikä edes missään opasteissa ole muunkielistä tekstiä. Mikko on yrittänyt löytää englannninkielisiä lehtiä mutta ihan turhaan.
Palasimme Anse Mitaniin 13.40 lautalla mutta lautta ei ajanut suoraan vaan kiersi ensin parin muun lomakeskuksen kautta. Perillä olimme 40 min kuluttua ja päätimme jäädä marinaan salaatti-välipalalle ja hoitamaan nettiasioitamme.

26.2 Anse Mitan Standby








Yö oli ollut taas harvinaisen tyyni.
Lähellämme ankkuroi muitakin veneitä ja tuulen kääntyessä kaikki veneet kääntyvät samaan suuntaan, joten emme usko että ne voisivat törmätä toisiinsa. Meillä on ankkuriketjua ulkona vain 20 m joten liikumme vain oman 40m:n ympyrämme sisäpuolella.
Aamiaisemme jälkeen soudimme sadan metrin päässä olevalle lautta-laiturille. Kiinnitimme jollamme laituriin ja kävelimme sieltä Anse Mitanin keskustaan. Kierrettyämme tässä pienessä kylässä aikamme, löysimme Internet-pisteen La Marin-ravintolasta. Joimme kummatkin pullon light-kokista ja saimme 2 tuntia surffailuaikaa.
Kylä on, kuten esitekin osasi kertoa, todella täynnä pieniä ravintoloita ja hotelleja. Tällä on myös pieni marina joka tuntui olevan melko täynnä. Mikko kävi marinan toimistossa kysyäkseen onko sellaista wifi-yhteyttä saatavissa joka toimisi ankkurissa olevissa veneissä. Satamakapteeni oli pitkään puhelimessa ja siellä oli muitakin ihmisiä jonottamassa, joten asia jäi selvittämättä. Aivan ankkuripaikkaamme vastapäätä on Bambou-hotelli ja sieltä saamme veneellemme saakka todella hyvä signaalin mutta heidän yhteytensä on valitettavasti vain hotellin asukkaiden käytössä.
Löysimme myös Doylen pilottikirjassa kehutun supermarketin, 8 á Huitin, muta hyllyt loistivat lähinnä tyhjyyttään. Ilmeisesti asukkaat ovat tottuneet syömään ravintoloissa koska mitään kunnon ruokakauppaa emme onnistuneet täältä löytämään. Saimme kuitenkin hankittuamme tarvitsemamme. Riitta osti vielä vihanneksia ja hedelmiä torimummolta
Riitta lähetti muutaman postikortin ja löysi itselleen yhdestä boutiquesta kilpikonnapaidan.
Palasimme veneelle jossa nautimme välipalan ja lueskelimme. Tänään on ollut melko pilvistä mutta edelleen hyvin lämmintä ja hiostavaa. Tuuli oli myös edelleen heikkoa ja vaihtelevansuuntaista.

Friday, February 26, 2010

25.2 Sainte-Anne – Anse Mitan 13 30 N ja 61 02 W 18 nm




Päätimme jatkaa matkaa heti syötyämme aamiaisemme.
Kello oli n 09 kun nostimme ankkurimme ja suuntasimme keulan kohti länttä.
Ohitimme ensin Diamond Rockin joka on mahtavan näköinen pystysuora kalliosaari. Diamond Rock on kovalle kelillä kuulemma syytä kiertää kaukaa mutta nyt meillä oli kevyt myötätuuli ja ohitimme sen noin sadan metrin päästä. Purjehdimme genualla ja jossain vaiheessa tuulen heikentyessä ja kääntyessä vastaiseen, jatkoimme konevoimin.
Olimme perillä Anse Mitanissa klo 13.30 maissa ja laskimme ankkurin uimarannan lähellä. Allamme on hiekkapohja joten ankkuri tuntui pitävän hyvin.
Genuan profiilista puuttui edelleen pari popniittiä joten nyt oli oikea aika korjata sekin asia. Otimme genuan kokonaan alas ja Riitta hinasi Mikon profiilia pitkin ylös. Pari niittiä tuli lisättyä mutta swelli oli sen verran kova että masto heilui laidasta laitaan eikä työ tuntunut mielekkäältä ja turvalliselta. Ehkä tämä riittää taas tältä kerralta? Ei sitten muuta kuin uimaan ja pesemään pahimmat hiet.
Anse Mitan sijaitsee Martiniquen pääkaupunkia, Fort de Francea, vastapäätä. Täältä on lauttayhteys kaupunkiin jos sinne tekee mieli. Paikka on suosittu lomakaupunki ja täällä onkin hotelleja ja ravintoloita jokaisen makuun ja kukkaroon.
Söimme veneessä Riitan valmistaman herkullisen kana-aterian.

24.2 Sainte-Anne Standby









Yö sujui rauhallisesti ankkurissa.
Soudimme aamupäivällä Sainte Annen kylään jossa kävimme mm. ruokakaupassa. Paras kauppa lienee 8 á Huit-merkkinen liike. Pienehkö supermarket mutta valikoimat olivat kohtalaisen monipuolisia.
Löysimme sieltä myös nettikahvilan jossa nautimme kunnon jätskit. Netissä emme kuitenkaan käyneet koska oma PC:mme oli jätetty veneeseen.
Kylä on tosi viehättävä. Vaikutteita on sekä Karibialta että Euroopasta. Asukkaista lienee keskimääräisesti enemmän syntyperäisiä eurooppalaisia (siis ranskalaisia!) kuin muissa käymissämme saarissa Karibialla. Tällä on myös upeat hiekkarannat ja paljon hotelleja joten ranskalaisturisteja vilisee katukuvassa!
Tähän paikkaan oli helppo ihastua ja nyt ymmärrämme miksi se on Martiniquen suosituin ankkuripaikka.
Nitehawkin Matilla oli tänään nimipäivät ja he kutsuivat meidät lasille viiniä kauppareissumme jälkeen. Mukavaa jutustelua.
Iltapäivä sujui mukavasti kirjoja lueskellen ja välillä uiden noin 30-asteisessa vedessä. Saimme Matilta lainaksi Pekka Herlinistä kertovan kirjan. Mielenkiintoista luettavaa lähimenneisyydestämme. Lupasimme palauttaa kirjan Houstkäriin reissumme jälkeen

23.2 Le Marin – Sainte-Anne 3 nm 14 26N ja 60 53W






Mikko kävi aamulla maksamassa viimeisestä ylimääräisestä yöstä sekä käyttämästämme vedestä ja sähköstä.
Irrottauduimme laiturista n klo 09 ja siirryimme odottamaan polttoainelaiturin eteen. Kun olimme juuri tulossa sinne ehti edellemme kaksi muuta venettä joten jouduimme odottamaan parikymmentä minuuttia kunnes he olivat tankanneet valmiiksi. Saimme myöhemmin kuulla aseman hoitajalta että polttoaineletku olisi riittänyt ihan hyvin omalle paikallemmekin, olimmehan olleet melkein laiturin päässä, lähellä polttoainemittaria. Tankkasimme 56 l dieseliä ja noin 10 l vettä.
Ajoimme koneella Sainte Annen lahteen jossa ankkuroimme Nitehawkin vierelle. Laskimme 25 m ankkuriketjua ja se tuntui pitävän hyvin. Mikko kävi vielä snorklaamassa ja totesi että ankkuri on hyvin kiinni hiekkapohjassa, n 3 m:n syvyydessä.
Samalla hän harjasi myös veneen pohjan ja vesilinjan puhtaaksi.
Olemme olleet yli 2 kuukautta täällä Karibialla ja ensimmäistä kertaa käytämme omaa ankkuriamme. Tähän saakka olemme olleet joko marinoissa tai jossain maksullisessa poijussa kiinni.
Lähellämme on erikoinen, USA:n lipun alla purjehtiva moottorivene, myös ankkurissa. Kyseessä on todennäköisesti sama vene jonka Nautorin perustaja Pekka Koskenkylä rakensi itselleen ja jolla hän ylitti vaimonsa kanssa Atlantin kymmenisen vuotta sitten.
Illalla meidät kutsuttiin Nitehawkiin sundownerille Pentti Aminoffin ja Matti Tiihosen luokse. He ovat täällä jo 21:tta kauttaan ja olemme saaneet heiltä paljoin hyödyllisiä vinkkejä. Niin kuin usein tapahtuu, ei kestänyt montaakaan viinilasillista kunnes totesimme meillä olevan paljon yhteisiä tuttuja, HSS:n Uffe ja Mirkku, Pentin veli Erik ja Arja jne.
Täällä meillä on tilaisuus myös ihailla kun aurinko laski suoraan mereen. Paljon on kirjoitettu siitä vihreästä välähdyksestä, eli valoilmiöstä hetkellä kun aurinko häipyy horisontin alle. Nyt sekin tuli nähtyä! Todella mukava ilta ja palasimme Cantanalle vasta useamman tunnin ja monen viinilasillisen jälkeen.

Monday, February 22, 2010

22.2 Le Marin Standby








Tämän päivän ohjelmassa oli taas kävelyretki. Kävelimme reilun tunnin verran lahden pohjoisreunaa kulkevaa tietä pitkin länteen Pointe Borgnesseen saakka. Tällä osuudella tien vieressä oli kunnon piennar jossa oli hyvä ja turvallista kävellä.
Pointe Borgnessessa on laaja luonnonsuojelualue uimarantoineen.
Näköalat ovat aivan upeita smaragdinvihreän veden yli länteen.
Martiniquella kasvaa hiekkarannoilla myrkyllisiä puita, manchineel puita, kuten paratiisissa kuuluukin. Kaikki puun osat: kaarna, hedelmät ja myös lehdet, ovat myrkyllisiä ja puut ovat maalattu punaisella nauhalla. Näimme rannassa paljon näitä puita ja jätimme ne rauhaan.
Kävellessämme takaisin kohti satamaamme, hyökkäsi vihainen koiralauma kimppuumme. Riitta pelkkää tunnetusti kaikenlaisia ja kokoisia koiria joten tilanne oli kieltämättä hälyttävä. Siirryimme tien keskellä olevalle liikenteenjakajalle ja koirat seurasivat meidän perässämme sinne. Autoliikenne oli sen verran vilkasta että koirat jäivät kuitenkin jakajalle ihmettelemään sillä aikaa kun pääsimme kadun toiselle puolelle turvaan. Olisi ollut kohtalon ivaa jos koirat olisivat ensin raadelleet meidät jonka jälkeen olisimme jääneet auton alle.
Käväisimme vielä ruokaostoksilla ennen kun palasimme veneelle.
Meidän piti alun pitäen lähteä tänään jatkamaan matkaamme mutta olimme vielä Le Marinissa. Sataman kaveri kyselikin suunnitelmistamme ja sovimme lähtevämme huomenaamulla klo 9 mennessä. Silloin paikan varsinainen haltija tulee takaisin jolloin paikkamme pitää olla tyhjä.

Sunday, February 21, 2010

21.2 Le Marin Standby












Aamu koitti taas aurinkoisena ja lämpimänä kuten niin usein täällä Karibialla.
Spicalaiset ajoivat jollallaan ohitsemme matkalla ruokakauppaan. He olivat tänään vielä lähdössä Rodney Bayhin vieraidensa kanssa. Palautimme heille päivän vanhan hesarin joka Riitta oli jo lukenut kahteen kertaan kannesta kanteen. Kiitokseksi kameran tuonnista annoimme heille myös pullon aitoa samppanjaa, toivottavasti se maistuu heille!
Tapasimme täällä tutun miehen, saksalais-ruotsalaisen eläkkeellä olevan merikapteenin, Reinhard Hartmannin. Olemme tavanneet matkamme aikana useamman kerran. Ensimmäinen kerta taisi olla Portugalin Lagosissa ja sen jälkeen olemme tavanneet aina silloin tällöin. Hän purjehtii s/y Kristina II:lla, Comfortina 32, eri miehistöllä samoja reittejä kuin mekin ja suunnittelee myös palaavansa huhtikuun lopussa St Maartinilta takaisin Ruotsiin.
Päätimme tehdä kävelyn Sainte Annen hienoon lahteen saaren eteläosassa. Matkaa tuli noin 18 km. Kävelimme tietä pitkin ja joissain kohtaa siinä oli kävely- ja pyöräilytie mutta yleensä ei mitään, tuskin piennartakaan jossa olisi voinut turvallisesti kävellä. Polkupyöriä emme nähneet kertaakaan mutta autoliikenne oli vilkasta, samoin isot moottoripyörät ajoivat melko hurjaa vauhtia!
Sainte Annen lahdessa on satoja purjeveneitä ankkurissa ja näimme siellä myös tutun veneen, suomalaisen Clipper Nitehawkin.
Joimme kokikset rannan baarissa jonka jälkeen kävelimme takaisin Le Mariniin.
Tänään söimme kotona Riitan tekemää herkullista lihamureketta.

20.2 Le Marin Standby

Kävimme s/y Margaritalla juttelemassa reittisuunnitelmistamme. Matilla ja Pirjolla on paljon kokemuksia Karibialla purjehtimisesta, koska he ovat olleet täällä aikaisemminkin vuokraveneillä.
Saimme myös arvokkaita vihjeitä hyvistä satamapaikoista ns. suojanpuoleisilla saarilla. Nämä Pienet Antillit ovat nimittäin jaettu tuulenpuoleisiin (Windward Islands) ja suojanpuoleisiin (Leeward Islands) saariketjuihin ja Martinique on pohjoisin näistä tuulenpuoleisista. Dominica kuuluu sitten jo suojanpuoleisiin saariin.
Cantanan kotimatkakin on tarkoitus aloittaa samoihin aikoihin kuin s/y Margaritan, eli huhti-toukokuun vaihteessa, joten saamme varmasti vielä seuraa toisistamme moneen kertaan.
Ollessamme iltapäivällä veneessä havaitsimme yllättäen että keula alkoi kosketella laituria! Olimme jatkaneet peräköyttämme ja solmu oli irronnut! Hyvä että se tapahtui nyt kun olimme veneessä eikä esim. keskellä yötä tai ollessamme jossain kaukana. Mitään vahinkoa ei tapahtunut ja kiinnitimme veneen jollan avulla uudelleen.
Illalla menimme syömään paljon kehuttuun Ti Toques-ravintolaan. Riitta söi ankkaa ja Mikko Fruit de Mer pizzan. Ruoan taso oli ehkä hieman ylimainostettu.
Lopettaessamme juuri illallisemme, saapui Spican miehistö tuoden Mikolle uudet kamerat. Ja, ennen kaikkea, Riitalle tämän päivän Hesarin ja muutaman naistenlehden. Tuhannet kiitokset Tuijalle ja Jonille!
Loppuilta sujuikin sitten Cantanassa uusien lelujen kanssa.

Saturday, February 20, 2010

19.2 Le Marin Standby



Mikko kävi heti aamulla hoitamassa tullauksen joten olemme nyt laillisesti Ranskassa. Tullaus on täällä mutkatonta. Asiakas menee itse tullin PC:n äärelle ja täyttää lomakkeen ja vie printin tullivirkailijalle. Ainoa ongelma on että ranskalaisissa PC:ssä ovat näppäimet hieman eripaikoissa kun skandinaavisissa. Mm. A ja Q ovat vaihtaneet paikkansa. Martinique kirjoitetaan siis Mqrntiniaue!
Aamiaiseksi söimme tietysti valkoista patonkia.
Mikon nuoruuden ystävä Rolle Gustafsson oli eilen saapunut vaimonsa Ulliksen kanssa Patan vieraaksi Luna Azzurralle. Rolle kävi aamulla tervehtimässä meitä mutta kun menimme itse tapaamaan heitä Luna Azzurralle, olivat he jo jatkaneet matkaansa.
Soudimme Anetten shopping-centeriin ja kävimme ruokaostoksilla Championissa joka lienee osa Carrefouria. Viiniä ja samppanjaa hankimme Leader Pricesta. Molemmilla kaupoilla on dingy-dockit joten saimme ostoksemme mukavasti lastattua jollaamme.
Mikko auttoi Pirjo kanssa Matin maston puoleen väliin asentamaan uutta alavanttia. Heiltä oli vantti mennyt poikki ja saivat täällä teetettyä uuden.