1.2 Grenada Standby

Spica jatkoi matkaa taas kohti pohjoista ja me jäimme vielä Grenadaan.
Tuuli on edelleen melko kovaa, 20 solmua idän ja luoteen välistä, joten emme pitäneet mitään kiirettä lähteä tästä mukavasta marinasta.
Mikko huomasi eilen saarikierroksella että kameran akku alkoi jo tyhjentyä vaikka se oli ladattu täyteen hiljattain. Mikään ei kestä ikuisesti joten uuden akun hankinta tuli hankintalistalle. Kävelimme aamupäivällä kaupungin keskustaan mutta Grenadassa ei ole ainoatakaan fotoliikettä josta saisimme uuden akun. Nyt täytyy vain toivoa että selviämme sillä vanhalla akulla kunnes uusi löytyy!
8.2 vietetään Grenadalla itsenäisyyspäivää ja sen huomaa jo katukuvassa. Joka puolella liputetaan Grenadan kansallisväreillä (punainen, keltainen ja vihreä) ja isänmaallisia iskulauseita näkyy paljon. Grenada on varsin nuori tasavalta ja sai itsenäisyytensä vasta 1974.
Kiertelimme kaupunkia ja kuvasimme Ivanin aiheuttamia tuhoja. Osa taloista on edelleen raunioina mutt yllättävän paljon on saatu korjattua viidessä vuodessa!
Kävimme Foodlandissa ruokaostoksilla. Olemme yrittäneet löytää jugurttia täältä Grenadasta mutta kaikkien kauppojen jugurttihyllyt ovat olleet tyhjiä! Jugurtti kuten useammat muutkin elintarvikkeet ovat tuontitavaroitra joten niiden saatavuus vaihtelee. Hintataso on kuitenkin korkea, ehkä Suomen tasoa.
Viimeksi Lissabonissa tapaamamme saksalaispurjehtija, Torsten Sude, oli saapunut Tobagosta Grenadaan ja oli nyt saaren eteläkärjessä olevassa Prickly Bayn pienessä marinassa. Torsten oli lähettänyt meille meilin ja toivonut tapaamista. Kävelimme iltapäivällä n 10 km:n matkan sinne ja oli mukava tavata ja vaihtaa kuulumisia. Torsten oli lähtenyt La Gomerasta Kap Verdelle ja sieltä Tobagoon HR 31 Monsun-veneellään. Gastina hänellä on 19-vuotias saksalaisnuorukainen Lucian. Oma tyttöystävä Irmi on piakkoin tulossa tänne Karibialle ja purjehtii koko talven Torstenin kanssa täällä,
Kävelimme saman matkan takaisin jo ehdimme vielä ennen pimeän tuloa veneelle.