11.2 Bequia-Wallilabou 15 nm

Nyt on Bequia taas nähty ja nykysuunnitelmamme mukaan emme enää palaa tänne. Irrotimme itsemme poijusta klo 10 maissa ja nostimme saman tien purjeet.
Mukava lenssi Wallilabouhun jonne nyt tulimme neljännen kerran.
Tänne ei ollut muuta syytä tulla kun St Vincentin tulli. Pieni toimisto jossa sama virkailija hoitaa kaikki paperit, toimisto on avoinna päivisin 17–18.
Tullauksesta täällä Karibialla meitä oli ennen matkaamme varotettu ja kerrottu kauhukertomuksia miten virkailijat simputtelevat valkoihoisia purjehtijoita.
Kuulemma piti olla sata valmiiksi täytettyä miehistöluetteloa mukana ja paljon kalkeerauspaperia. Lisäksipaikallisiin virkailijoihin voi tehdä syvän vaikutuksen jos veneellä on oma leimasin. Kaikkea muuta. Virkailijat ovat aina olleet hyvin ystävällisiä ja heillä on tähän saakka ollut valmiit lomakkeet joka itsejäljentävällä paperilla tai valmiiksi kalkeerauspaperit välissä. Mihin veneen leimasinta tarvitsisi ei meillä ole tietoa. Cantanan painetut miehistöluettelot ja kalkeerauspaperit sekä leimasin ovat olleet ainakin toistaiseksi turhaa painolastia.
On myös ollut paljon kirjoitelmia miten pitää pukeutua viranomaisten luona, eli koodina suorat housut ja kauluspaita! Mikko on joka kerta käynyt tullissa shortseissa ( jopa risat farkkusellaiset!)ja T-paidassa eikä mitään ongelmia so far.
Wallilaboussa riittää kaupustelijoita. Yksi kaveri tuli airottomalla jollalla ja esittäytyi meille mr Foodmaniksi. Yritti väkisin myydä hedelmiä ja lopulta suostuimme ostamaan häneltä 4 kpl banaaneja. Hän lähti pois ja tuli myöhemmin takaisin tuoden meille uimalla pussillisen eli tusinan märkiä banaaneja. Koko hommasta hän sai 10 EC$:ia eli n. 3€!