Mikko kävi aamulla maksamassa viimeisestä ylimääräisestä yöstä sekä käyttämästämme vedestä ja sähköstä.
Irrottauduimme laiturista n klo 09 ja siirryimme odottamaan polttoainelaiturin eteen. Kun olimme juuri tulossa sinne ehti edellemme kaksi muuta venettä joten jouduimme odottamaan parikymmentä minuuttia kunnes he olivat tankanneet valmiiksi. Saimme myöhemmin kuulla aseman hoitajalta että polttoaineletku olisi riittänyt ihan hyvin omalle paikallemmekin, olimmehan olleet melkein laiturin päässä, lähellä polttoainemittaria. Tankkasimme 56 l dieseliä ja noin 10 l vettä.
Ajoimme koneella Sainte Annen lahteen jossa ankkuroimme Nitehawkin vierelle. Laskimme 25 m ankkuriketjua ja se tuntui pitävän hyvin. Mikko kävi vielä snorklaamassa ja totesi että ankkuri on hyvin kiinni hiekkapohjassa, n 3 m:n syvyydessä.
Samalla hän harjasi myös veneen pohjan ja vesilinjan puhtaaksi.
Olemme olleet yli 2 kuukautta täällä Karibialla ja ensimmäistä kertaa käytämme omaa ankkuriamme. Tähän saakka olemme olleet joko marinoissa tai jossain maksullisessa poijussa kiinni.
Lähellämme on erikoinen, USA:n lipun alla purjehtiva moottorivene, myös ankkurissa. Kyseessä on todennäköisesti sama vene jonka Nautorin perustaja Pekka Koskenkylä rakensi itselleen ja jolla hän ylitti vaimonsa kanssa Atlantin kymmenisen vuotta sitten.
Illalla meidät kutsuttiin Nitehawkiin sundownerille Pentti Aminoffin ja Matti Tiihosen luokse. He ovat täällä jo 21:tta kauttaan ja olemme saaneet heiltä paljoin hyödyllisiä vinkkejä. Niin kuin usein tapahtuu, ei kestänyt montaakaan viinilasillista kunnes totesimme meillä olevan paljon yhteisiä tuttuja, HSS:n Uffe ja Mirkku, Pentin veli Erik ja Arja jne.
Täällä meillä on tilaisuus myös ihailla kun aurinko laski suoraan mereen. Paljon on kirjoitettu siitä vihreästä välähdyksestä, eli valoilmiöstä hetkellä kun aurinko häipyy horisontin alle. Nyt sekin tuli nähtyä! Todella mukava ilta ja palasimme Cantanalle vasta useamman tunnin ja monen viinilasillisen jälkeen.
No comments:
Post a Comment