29.7 Scheveningen Standby

Turistipäivä.
Teimme matkan raitsikka nro 17:lla Haagiin jossa ensin vierailimme Mauritshuisin taidemuseossa. 1500-1600-luvun hollantilaista taidetta oli esillä kahdessa kerroksessa mutta ennenkaikkea Vermeerin "Tyttö ja helmikoru" teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Se ei ollut valitettavasti myytävänä joten Riitta suostui tyytymään siitä tehtyyn kopioon.
Kiertelimme kauppoja ja kävimme maittavalla salaatilla keskustan terassilla.
Kotimatkalla kuvasimme tietysti Haagin eniten kuvatun kohteen eli rauhanpalatsin.

Kävelimme Haagista sitten takaisin Scheveningeniin (4 km) jossa viimeistelimme vielä aamun lakkausta.
Merja , Olli ja Olin poika Joonas olivat saapuneet Scheveningeniin ja joimme yhdessä kahvit Cantanan istumalaatikossa.

28.7 Scheveningen Standby

Olimme sopineet, että Havenmeester (siis satamamestari) tulee hinaamaan meidät nosturin alle n.klo 0845. OK, mitään ei tapahtunut vielä silloin, mutta kylläkin hieman myöhemmin ja saimme veneen nostettua, jotta konekorjaajamme Marco sai mitattua akselimme mitat uuden propellin tilausta varten.
Ennen sitä oli kippari jo asentanut Marcon korjaaman polttoainesuotimen paikoilleen.
Nostimme veneen ja iloksemme totesimme ettei potkurin irtoaminen ollut aiheuttanut muuta vahinkoa veneelle.

Jotunin loistava pohjamaali oli myös pitänyt veneen pohjan aivan puhtaana ja näkittömänä. Kiitokset siitä Kyöstille!

Siirsimme tarkastuksen jälkeen veneen nosturin viereiselle paikalle, josta sen sitten aikanaan saisi helposti taas nosturin alle uuden potkurin asentamista varten.
Kippari pesi veneen kyljet ja hioi sekä lakkasi kansiosia aikansa kuluksi. Pitihän nekin työt tehdä. Teimme iltapäivällä kävelylenkin Rosariumin puutarhaan, jonne oli istutettu satoja erilaisia ruusuja. Olihan niitä kaikenlaisia, mutta ehkä jo tässä vaiheessa hieman lakastuneina?
Söimme kalakaupasta ostamamme makrillifileet ja totesimme vain, ettei se ole Siuntiossa olevan suosikkikauppamme Four Seasonsin savulohen veroista. Ei sinne päinkään!
Meidän uusi paikkamme oli tosi näköalapaikka, koska kulku satamaan tapahtui takanamme olevan portin kautta. Portin avaamiseen tarvitaan joko numerokoodi tai se aukeaa pientä sipsikorttia näyttämällä. Oli tosi mielenkiintoista seurata, kuinka vaikeata se oli hollantilaisillekin. Jouduimme välillä jopa neuvomaan heitä, miten portti toimii . Olimme myös itse ikäänkuin näyttämöllä, koska jokainen ohikulkija katsahti vaistomaisesti Cantanaa. Muutamat heittelivät kommentteja: "Swan, Pietarsaari!", "I have also had a Swan" ja hellouta sai toistaa joka toiselle ohikulkijalle.

27.7 Scheveningen Standby

Odotus- ja huoltopäivä.
Huoltoliike avasi ovensa n.klo 1000 ja Mikko pääsi heti kertomaan murheistaan sympaattiselle Marco Gardiemille. Sovimme, että tuomme vioittuneen suotimen hänelle, niin hän kyllä fixaa sen kuntoon. Saimme myös Marcolta tietoa minkälaisia potkureita olisi ehkä saatavissa. Toimitusaika kuitenkin n. 4 vrk kesälomien johdosta. Mikko soitti myös Nautorin Lasse Strömille, jolta saimme tärkeätä tietoa potkureista. Ilmeisesti Max-prop olisi paras vaihtoehto mikäli omaa ei löydy.
Kävimme aamupäivällä venetarvikeliikkeessä ostamassa roskiskaapin oveen uuden sulkijan ja myös ruokakaupassa. Matkalla Ijmuidenista kovassa merenkäynnissa oli roskiksen ovi hakannut jatkuvasti koska sen lukon salvan vastakappale oli kulunut. Tämä oli tietysi pieni haitta mutta turhaan sitä tarvitsee kuunnella.
Aamupäivä oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta iltapäivällä taivas meni pilveen ja rupesi tuulemaan 12 m/s.
Sukeltaja saapui n.klo 1700 ja aikansa etsittyään arvioidulta putoamispaikalta totesimme vain, ettei sitä käsivarren paksuisen mutakerroksen alta enää löydy. No, mikäpäs siinä, kaikkihan ei voi sujua suunnitelmien mukaan ja nyt meidän piti vain varautua ylimääräiseen Hollannin lomaan.
Teimme myös kunnon, vajaan tunnin, juoksulenkin kasinolle ja takaisin rantaraittia pitkin. Tuntui íhan mahtavalta saada liikkua kunnolla pitkän tauon jälkeen.
Menimme ilallla syömään sataman reunalla olevaan argentiinalaiseen pihvipaikkaan ja se oli kyllä meille aikamoinen pettymys. Tilasimme kuukauden erikoismenyyn, joka sisälsi alkupalaksi maukkaita hollannin garneleita salaatin kera, kunnon pihvit ja jäätelöä jälkiruoaksi. Garnelit (Pohjanmeren tyypillisiä tummia ja pieniä katkarapuja) olivat ihan hyviä, samoin jäätelö, mutta pihvit aika rasvaisia ja parempiakin olemme syöneet. Eniten meitä kuitenkin häiritsi hidas ja ylimielinen palvelu. Ravintola oli melkein tyhjä, mutta aikaa meillä meni kaiken kaikkiaan noin 2 tuntia! Teimme ehkä pahan virheen, kun emme menneet tarjoiljan tarjoamaan pöytään ravintolan sisälle vaan halusimme vapaan ikkunapöydän, josta mm Cantana näkyi. Mikäpäs siinä, kaikkea sattuu mutta jos tulemme tätä kautta vuoden kuluttua takaisin niin menemme kyllä toiseen ravintolaan!
Muuten olemme kyllä muuttaneet käsityksiämme hollantilaisista Lauwersoogin ensivaikutelman jälkeen. Ihmiset ovat ollet täällä tosi ystävällisiä ja auttavaisia.

26.7 Scheveningen Standby

Pakollinen satamapäivä, jota käytettiin mm. veneen huoltoon.
Sää oli hollantilaisittain epätyypillinen: aurinko paistoi melkein koko päivän ja vasta illalla myöhään saimme heikon sadekuuron.
Teimme pitkän kävelyn rantakatua pitkin Scheveningenin kuuluisalle kasinolle. Kasino on rakennettu meren ylle paalujen päälle. Täällä seurasimme myös tyttöparin Benzi-hyppyä. Ei mitään meitä varten!

Löysimme huoltoaseman, joka myi myös koneöljyä. Seurasi siis öljyn vaihto ja kun kippari vaihtoi vielä polttoainesuotimen, niin totesimme siinä olevan ruuvin kierteiden olevan rikki. Tästä syystä se on jo pitkään vuotanut polttoainetta, joten selvisihän sekin syy. Asiaa siis huomiseksi myös Yanmarin huoltoliikkeeseen.

25.7 Ijmuiden-Scheveningen 22 nm

Aamulla tuuli vielä tosi kovaa, joten päätimmme lähteä liikkeelle vasta iltapäivällä, jolloin tuulen piti jonkun verran tyyntyä.
Käytimme ajan hyödyksi ja pesimme lakana- ja pyyheliinapyykkiä. Satamassa näimme myös sisarveneen, hollantilaisen Swan 36:n jonka kunnostus oli selvästi jäänyt kesken.
Köydet irti klo 1200 ja heti aallonmurtajan jälkeen jouduimme todelliseen hornankattilaan. Laivojen aallot, kova vastatuuli ja myötävirta pisti todella meren kiehumaan. Aallot olivat mahtavan kokoisia ja saimme melkoisesti vettä päällemme. Ajoimme pelkällä koneella ulos, jossa merenkäynti oli hieman tasaisempaa, joten nostimme genuan.
Tarkistimme keulapiikin ja kuivaa tuntui olevan! Mukavassa mutta koko ajan melko kuoppaisessa meressä eteni matkamme 6-7 solmun vauhdilla ja saavuimme Scheveningin kylpyläkaupungin satamaan n. klo 1600. Menimme ensin kyljittäin laituriin, mutta havenmeester tarjosi meille rauhallisempaa boxipaikkaa B8.
Sinne mentäessämme vallitsi hankala sivutuuli ja jouduimme useamman kerran ajamaan konetta vuorotelleen eteen- ja taaksepäin, jolloin koneelle tapahtui jotain eli se ei enää liikuttanut venettä eteen- tai taaksepäin! Rannalla oleva hollantilaismies havaitsi ongelmamme ja tuli nopeasti havenmeesterin kanssa kumijollalla apuun ja saimme hinauksen paikalle B24.
Lähempi tarkastelu osoitti, että olimme menettäneet potkurimme meren pohjaan jossain B8:n lähistöllä.Tilanne siis uusi ja saimme sovittua, että maanantaina 27.7 tulee sukeltaja etsimään kadonnutta potkuriamme.
Potkurin menettäminen sattui ainakin hyvässä paikassa, koska satamassa on sekä venetarvikeliike, korjauspaja että veneen nostokraana.
Satama on hyvin suojainen ja kaikki ns. fasiliteetit ovat käytettävissämme, tosin pienen kävelymatkan päässä.

24.7 Amsterdam-Ijmuiden 14 nm

Satamamme oli aamulla aivan täynnä ja vettäkin alkoi tulla taivaalta melko rankasti.
Tuntui jo siltä ettei Cantanan menevää aukkoa synny ja joudumme jäämään tänne koko päiväksi. Sateen tauottua lähti moni vene kuitenkin ulos ja Cantana niiden perään.
Ajoimme koneella Noordzeekanaalia pitkin Ijmuidenin satamakaupunkiin Pohjanmeren rannalla. Pääsimme samantien sisään sulkuun ja koska Pohjanmerellä oli vesi nyt alhaalla emme laskeutuneet kuin metrin verran. Vastassamme oli melko kova tuuli, 10-13 m/s mutta saimme hyvän paikan aisan vierestä uudehkossa valtavan suuressa huvivenesatamassa.
Alueella oli myös jonkunlainen huvipuiston tapainen huvittelukeskus mutta kovan tuulen ja sateisen sään takia väkeä oli melko niukasti.
Naapurissa olevalta hollantilaispariskunnalta saimme myös hyviä ehdotuksia minne täältä kannattaa jatkaa matkaa, eli Schweningeniin ja sieltä Belgian puolelle Oostendeen. Pohjanmerellä olemme kuitenkin enemmän säiden armoilla kuin kanavissa joten meidän on varauduttava odottamaan sitä sopivaa sääikkunaa.
Satamamme on ihan hyvä siihen tarkoitukseen mutta muuta täällä ei sitten olekaan.
Kaupungin keskusta lienee myös melko kaukana satamasta joten toivomme sopivia säitä heti huomiseksi!

23.7 Amsterdam Standby

Havenmeester ilmoitti heti aamulla että nyt olisi Cantanalle oma aisapaikka tarjolla joten ilomielin siirsimme veneen.
Tänään oli ohjelmassa tutustuminen Amsterdamiin. Satamasta pääsee lähes jatkuvasti liikennöivällä lautalla joen yli rautatieaseman taakse.
Kiertelimme kaupunkia ja katsastimme myös taloa missä kippari asui 80-luvun lopulla reilun puolen vuoden ajan työnsä takia.
Saimme asioitakin hoidettua: Kipparin silmälasit tuli korjattua ja kävimme sekä kampaajalla ja parturissa.
Nautimme argentiinalaisen lounaan katukahvilassa jolla ainakin pahin nälkä meni. Iltapalaksi nautimme istumalaatikossa ostamaamme pallojuustoa.
Sää oli vaihtelevaa. Aamulla sadetta ja iltapäivästä alkaen aurinkoa.

22.7 Enkhuizen-Amsterdam 32 nm

Enkhuizenin sulun kautta sujuvasti Markenmeren puolelle ja pian saimme myös purjeet ylös.
Navakka SW-tuuli vallitsi edelleen, joten kryssasimme koko päivän kunnes ennen Amsterdamin sisääntuloväylää laskimme purjeet ja siirryimme koneajoon.
Cantanan kansi pysyi märkänä ja jonkun verran vettä tuli keulan skylightista (kattoikkuna) edelleen sisään, joten uskoimme nyt vihdoin paikallistaneemme vuotokohdan. Kuivan kelin sattuessa luukku pitää siis tiivistää.

Ohitimme matkalla myös Markenin pittoreksin majakan, joka lienee suojeltu kulttuurikohde.
Saapuessamme ensimmäiselle sillalle meille tuli kova kiire muiden perään, koska silta avataan vain puolen tunnin välein ja jo jonon pituudesta arvioimme, että se aika koittaa aivan pian. Kaasu siis pohjaan ja sillan alle juuri ennenkuin punainen valo syttyi! Sulutus Amsterdamin kanaville onnistui myös aivan nappiin ja ajoimme pian suoraan tupaten täynnnä olevaan Sixhavenin satamaan, jonne saavuimme n. 1600. Saimme paikan kolmantena belgialaisen Bavaria 40:n kyljessä.
Iltaa istuimme Cantanassa.

21.7 Harlingen-Enkhuizen 38 nm

HW oli Harlingenissa klo 0805, joten lähdimme liikkeelle 0830.
Pääsimme heti sulkuun ja vartin kuluttua olimme taas Wattimerellä. Väylä Harlingenista Kornwerderstandin sululle, josta siirrymme Ijsselmeerin puolelle, on hyvin kapea ja matalan veden aikana kulkukelvoton köliveneille. Tuuli oli lisäksi täysin vastainen, joten ajoimme 6 nm koneella keskellä väylää. Purjeveneitä oli satoja liikkeellä, koska kaikki olivat lähteneet korkean veden aikoihin sekä etelästä pohjoiseen että päinvastoin kuten Cantana.
Saapuessamme Ijsselmeeren sululle yritti yksi hollantilaisvene röyhkeästi kiilata ohitsemme varmistaakseen itselleen paikan sulussa. Riitta otti tästä nokkiinsa, mutta saimme kuitenkin kaikki hyvin tilaa isossa sulussa. Sulutuksen jälkeen saavuimme Ijsselmeeren puolelle, joka on entistä merenpohjaa.
Lähes rannaton, mutta matala ( 3-4m syvä) sisämeri, jonka hollantilaiset ovat aikoinaan padonneet. Tuuli oli melkein suoraan vastainen, mutta monen päivän koneella-ajon jälkeen halusimme taas purjehtia ja saimme tosi hienon kryssin Enkhuizenin edustalle. Pientä kilpailuakin syntyi ,kun aloimme saavuttaa saksalaista Bavaria 40:tä. Tunne oli tietysti aivan mahtava, kun vihdoin ohitimme heidät. Fåkeli oli tullut koko matkan koneella ja osasi kertoa meille, miten satamaan pitää tulla. Ensin sisään Compagnieshavenin suureen marinaan, jossa Haavenmeesterit antavat paikan numeron ja sitten siirryimme omalle paikalle. Kiitos neuvosta!.
Kävimme kävelyllä tässä tosi pittoreskissa kaupungissa, jonka jälkeen joimme myöhäiset ip-kahvit Fåkelilla.

20.7 Leeuwarden-Harlingen 16 nm

Köydet irti n. klo 0915 ja koneella taas sulkujen läpi ulos kaupungista.
Nyt otimme suunnan Wattimeren rannalla olevaan Harlingeniin, jonne mennään Harinxmakanaalia pitkin.
Olimme luopunet ajatuksesta ajaa suoraa reittiä Ijsselmeeriin, koska kartan mukaan myös Groun kaupungin kohdalla oli pätkä kanavaa, jossa on vettä vain 1,5 m. Emme usko, että näin on mutta emme viitsineet enää lähteä seikkailemaan näille matalille kanaville.
Harinmaxkanaal on 3-4 m syvä ja kulkee maaseudun ja parin kaupungin läpi Harlingeniin. Saavuimme perille pieneen HWSV:n satamaan juuri ennen sulkuja n. klo 1400 ja koska nyt oli laskuvesi päätimme jäädä tänne yöksi ja jatkaa Pohjanmeren kautta Ijsselmeerille heti aamulla korkean veden aikaan. Kartan mukaan väylän syvyys on paikoitellen alle 2 m, joten siellä purjehtiminen kovassa tuulessa matalaveden aikaan tuntui turhan urheilulliselta.

Merkillepantavaa oli mielestämme hollantilaisten mieltymys perinnealuksiinsa, platboodemeihin. Matalakulkuisia veneitä, joissa sivukölit. Niitä oli todella runsaasti ja useimmat olivat viimeisen päälle entisöityjä ja osa ilmeisesti myös melko uusia?
Kävimme tässä mukavassa rantakaupungissa tosi täyttävällä pannukakulla ja kahvilla ja palatessamme huomasimme ystäviemme Fåkelin (s/y Fågel Blå, S&S 40) olevan Noorderhavenissa. Lähetimme heille tekstarin ja kerroimme missä olemme. Merja ja Olli tulivatkin sitten käymään luonamme ja oli tosi kiva tavata hyviä ystäviä pitkästä aikaan. Olli auttoi myös PC-karttamme ongelmien kanssa. Nyt sekin toimii! Kiitos Olli!!!

Luovutimme myös paikalliselle isäntäseurallemme LLV:n pienoislipun. Lipulle luvattiin kunniapaikka muiden vieraslippujen edessä.

Tänään oli taas Cantanassa pyykkipäivä ja pesimme 2 koneellista pyykkiä sataman pesukoneella. Tarkoitus oli mennä vielä kaupungille iltapalalle, mutta koska emme löytäneet sopivaa avoinna olevaa ravintolaa niin söimme veneessä.

19.7 Dokkum-Leeuwarden 36 nm

Köydet irti klo 1000 ja tavoite oli ajaa ensin Leeuwardeniin ja sieltä Grou:n kautta Lemmeriin.
Sää oli taas tänään hollantilaisittain vaihtelevaa, mutta enimmäkseen kuivaa ja lämmintä. Tuulta edelleen 5-11 m/s, mutta kanavilla sillä ei nyt ole erityistä merkitystä.

Tietyt sillat ovat maksullisia. Maksun suuruus ilmoitetaan kyltillä ennen sillalle saapumista ja maksu suoritetaan sillanhoitajan ongenvavan päässä roikkuvaan puukenkään. Samalla maksulla pääsee joko yhden tai muutaman sillan läpi ja maksun suuruus on muutaman € luokkaa
Reittimme seuraa ns. mastopystyssä-reittiä, jonka minimikulkusyvyydeksi on opaskirjassamme määritetty 1,95 m eli Cantanalle juuri ja juuri riittäväksi. Hankkimamme uusimman "Staande Mastroute"-oppaan mukaan meidän tuli Leeuwardenin jälkeen siirtyä syvemmälle väylälle, mutta Leeuwaardenin jälkeen oli rannalle pystytetty viitta, että ko. reittiä on oikaistu Vargan kaupungin läpi suoraan Grou- nimiseen kaupunkiin ja sitä kautta sitten Lemmeriin. Vargan kohdalla kanava mataloitui ja pysyi 1,8 - 2,0 m:n syvyydessä ja ajoittain saimme selviä pohjakosketuksiakin, mutta tosin vain mutaan, joten ne eivät sen kummemmin hidastaneet matkaamme. Katsoimme uudelleen kartasta ja siinä oli tosiaan merkitty, että kanava edelleen mataloituu 1,4 - 1,5:metriin de Tuutsin sillan jälkeen. Teimme sen johdosta päätöksen ennen siltaa kääntyä takaisin ja yrittää kartan mukaista syvempää reittiä pitkin. Saavuttuamme syvälle Prinsessa Margrietan kanavalle kuulimme ohiajavalta moottoriveneilijältä, että avattavaksi merkitty siltä oli lopullisesti suljettu. Ihmettelimme tätä, koska opas oli painettu 2009 ja tiedot jo näinkin nopeasti vanhentuneita!
Päätimme siksi palata Leeuwardeniin ja saimme P-paikan yhden venekeskuksen laiturissa. Esitteessä mainitussa Niew Yachthavenissa piti olla vettä 2,1 m, mutta lokimme näytti vain 1,7 m joten siirryimme kanavan vastarannalle olevan venekeskuksen laituriin.
Huomioitavaa on mielestämme myös se, että hollantilainen reittiopas on vain hollanninkielinen vaikka sitä myydään ainakin Saksassa; samoin kaikki opastaulut ja kaikenlainen satamainfo oli pelkästään hollanninkielellä. Enimmäkseen saimme niistä kyllä selvää, koska hollanninkieli on kirjoitettuna saksan ja englannin väliltä, mutta puheesta emme paljonkaan ymmärrä.
Illalla maistui kuitenkin ruoka omassa veneessämme ja olimme taas yhden arvokkaan kokemuksen rikkaampia.
Saimme viestin Vekalta ja Hannalta ja he olivat tsempanneet 7 bf vastatuulessa koko päivän Etelä-Hollannin vesillä.

18.7 Lauwersoog-Dokkum 16 nm

Kanavamatkailu alkoi kovahkossa vastatuulessa ja ajoittain vesisateessa.
Seurasimme yhtä hollantilaisvenettä Lauersmeerissä, mutta onneksi huomasimme heidän kääntyvän Delfzijlin suuntaan emmekä lähteneet heidän peräänsä.
Navigointi kokemattomalle on näillä kanavilla varsin mielenkiintoista. Viitat ovat osittain pystyssä olevia luudanvarsia ja osittain asiallisia ja numeroituja vihreitä ja punaisia viittoja. Edellämme kulki toinen hollantilaisvene, joka ohitti yhden saaren väärältä puolelta. Olimme ensin menossa heidän peräänsä ja kun vielä rannalla melovat partiolaiset heiluttivat meille niin ymmärsimme, että saari pitää nimenomaan kiertää siltä puolelta vaikka kartan mukaan sen tulisi tapahtua toiselta puolelta. Ei pitäisi uskoa muita, joten Cantana oli hetkessä kiinni kanavan pohjamudassa. Pakki päälle ja takaisin väylälle ja tällä kertaa luotimme enemmän karttaan ja pääsimme hyvin läpi.
Sää oli tyypillistä hollantilaista, välillä sataa ja välillä paistaa.
Ajoimme kapeahkoa kanavaa pitkin kesken maalaismaisemien. Saatoimme katsoa lehmiä ja hevosia silmiin! Syvyys 2-4 m:n välillä, joten kaikuluotain piippasi aika ajoin varoitukseksi matalasta vedestä.

Noin klo 1200 saavuimme Dokkumin mukavaan kaupunkiin ja kiinnittäydyimme hollantilaisveneen kylkeen kanavan reunalla. Kuulimme heiltä, ettei meidän kannata jatkaa matkaa Leeuwardeniin, koska satama olisi jo tässä vaiheessa tupaten täynnä ja näin lauantaina melko levoton. Päätimme siis jäädä tänne yöksi. Kiersimme kaupungilla ja teimme taas hieman ruoka- ja juomaostoksia. Dokkum oli aito hollantilainen pikkukaupunki kujineen ja toreineen Siistiä ja hyvinhoidettua. Todella viihtyisää. Kävimme paikallisessa C1000 supermarketissa ostoksilla ja myöhemmin myös Aldissa ostamassa mm. viinejä kohtuuhintaan, reilu 2 € pullo.

17.7 Norderney-Lauwersoog 48 nm

Lähtö 0715 korkean veden aikaan. Ensin koneella ulos ja sitten pelkällä genualla 6-7 solmua.
Sää oli aluksi puolipilvinen, mutta yhdessä vaiheessa saimme kunnon ukkoskuuron yllemme, jolloin tuulen nopeus oli puuskissa jopa 16 m/s. Pienensimme genuaa vastaavasti ja myöhemmin tuulen hieman tyynnyttyä avasimme genuan kokonaan.
Lähestyessämme Shiermonnikoogin saarta alkoi tuntua siltä, että kepsi on mennyt sekaisin tai hollantilaiset ovat siirtäneet viittojensa paikkoja alati siirtyvien hiekkasärkkien perään? Oli miten oli, Lauerswoogin sululle saavuimme n.1600 ja hetken odotettuamme sulku avattiin ja menimme ensimmäisenä sisään. Vesi laski allamme 1- 2 metriä ja olimme sisämaassa. Lauwersoogin satama on hyvin suojainen kaikilta tuulilta ja saimme mukavan paikan paalujen välissä.
Merkillepantavaa oli, että lähes kaikki info on saatavissa vain hollanninkielisenä!
Lauwersoog oli myös matkamme ensimmäisiä satamia, jossa kukaan ei ollut ottamassa köysiämme vastaan saapuessamme satamaan. Onkohan tämä enne erilaisesta asenteesta Saksan jälkeen? Toivottavasti ei!
Plussana sopiva sijainti ja sekä toimiva että ilmainen langaton nettiyhteys. Muuten sataman ympäristössä ei ollut mitään erikoista

16.7 Nordenrey standby

Tarkoitus oli lähteä tänä aamuna 0600 liikkeelle, mutta koska luvassa oli navakkaa SW-tuulta eli suoraan nenään niin päätimme siirtää lähtöämme vielä päivällä. Huomiseksi piti tuulen kääntyä E-SE eli myötäisempään.
Matkalla Holtenauhun olimme saaneet vettä venttiilin kautta keulapiikkin eli suoraan sänkyymme ja asian hyväksi piti tehdä jotain. Saimme Hafenmeisterilta palan PVC-putkea, josta kippari sitten rakensi venttiilin alle kanavan, joka estäisi veden tulon sisälle. Toivottavasti vene pysyy nyt kuivempana.
Saksalaisia purjehtijoita pitänee sen verran kehua, että lähes aina kun olemme tulleet satamaan on joku saksalaisveneilijä ottanut köytemme vastaan ja olleet muutenkin kovin ystävällisiä. Tervehtiminen täälllä Pohjois-Saksassa on hyvin kotoisen tuntu,ista eli mojmoj!
Satamissa on palvelu toiminut hyvin ja Hafenmeisterit ovat olleet aina auttavaisia ja hyväntuulisia.

Kävimme päivällä kävelyllä keskustassa ja nautimme herkulliset Pohjanmeren "krabben" -leivät. Ihailimme myös kivipyramiidia jonne 61 saksalaista kaupunkia oli 1800-luvulla toimittanut palan oman kaupungin kiveä.

Viereeellemme saapui hollantilainen vene s/y Zephyr, jonka kotipaikka on Enkhuizenissa Isselmeerin rannalla. Saimme heiltä runsaasti hyviä vihjeitä hollantilaisista satamista ja
ennenkaikkea minkälainen elämys olisi ajaa kanavia pitkin Hollannin läpi takaisin Pohjanmerelle. Päätimme päivittää suunnitelmaamme ja nähdä Hollantia paremmin kuin vain mereltä käsin.

Illalla istuessamme istumalaatikossamme tuli paikkakuntalainen mies tervehtimään meitä. Hänen vanhemmat muuttivat Suomen Kuruun täältä 45 v. sitten ja mies käy säännöllsesti talvisin Suomessa. Mukava keskustella Suomesta ja matkastamme. Ehkä tapaamme taas sitten paluumatkalla?

15.7 Norderney standby

Nousimme siis klo 0500 ja siirsimme veneen jo vapautuneelle aisapaikalle.
Hafenmeister kertoi meille, ettei Borkumiin voi purjeveneellä mennä (?) vaan ehdotti Lauweroogia Hollannin puolella. Kuulemma hollantilaiset purjehtijat menevät yleensä sinne ja sieltä voi parhaiten jatkaa joko avomerellä tai kanavien kautta eteenpäin.
Matka on sen verran pitkä, joten lähtömme olisi pitänyt tapahtua jo 0600, joten päätimme jäädä vielä päiväksi Norderneyhin.
Tänään oli helteinen kesäpäivä, mutta merellä oli navakka lounaistuuli. Vuokrasimme polkupyörät ja teimme muutaman tunnin lenkin saarella. Saarta kiertää rantaraitti ja pyöräily on ilmeisen suosittu laji täällä. Kävimme myös saaren majakalla, mutta täällä ei ollut eläkeläishintoja kuten Heiligenhafenissa, joten emme nyt kiivenneet sen huipulle. Pohjoisosassa on iso nuderanta , mutta emme viitsineet mennä sinne vaatteet päällä ihmettelemään.
Projektiksi otimme kierroksen päätteeksi alkuperäisen Nordenreyn meri-ilmassa kuivatun kinkun ostamisen. Kävimme ensin Penny-marketissa, jossa ostimme 2 repullista ruokaa ja juomaa yhteensä n. 7:llä €:lla ja siellä kuulimme, että Edeka myy sitä kinkkua. Ohjeista huolimatta emme löytäneet Edekaa, mutta kierrettyämme riittävän kauan kaupungin kujia löysimme vihdoin ruokakaupan, joka myi tavoittelemaamme kinkkua. Kinkku oli oikein hyvää ja ostimme samalla 2 pakettia.
Kipparin entinen liiketuttu, Ari Poukka perheineen saapui HR 352:lla Hollannista ja juttua riitti sekä meidän matkastamme että s/y Bluemarinen useamman vuoden kestävästä Euroopan matkasta. Ari kehui myös Hollannin kanavia ja saimme heiltä siihen tarvittavat kortit lupauksella, että kerromme oman reissumme jälkeen matkastamme.
Söimme illallista yachtclubin ravintolassa, Riitalle haudutettua lohta ja Mikolle Pohjanmeren kengänpohjallisia. Nälkä meni.

14.7 Cuxhafen-Norderney 68 nm

Köydet siis irti klo 0700 ja ulos satamasta.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta melkein tyyni.

Ajoimme ensin koneella n. 3 h, jonka jälkeen aloimme vihreän merkin nro 3 kohdalla nostaaa purjeita. Nostettuamme veneen vasten tuulta ajoimme suoraan hiekkasärkkään. Kartan mukaan piti vettä olla yli 10 m, mutta hiekkasärkät tunnetusti liikkuvat, joten tässä sitä oltiin. Pääsimme kuitenkin omin avuin irti ja jatkoimme matkaa sekä purjein että myös konevoimin. Pienveneiden on ohjeitten mukaan liikuttava laivaväylän ulkopuolella, joten kaikuluotaimen seuraaminen on tärkeätä. Vahingosta viisastuneena laitoimme hälytyksen 5:een metriin.

Purjehdimme osittain konetta apuna käyttäen 12 tunnin ajan ja saavuimme klo 1900 Norderneyn satamaan. Koko tämä Itäfriiseihin kuuluva saari on lomakeskus ja sen eteläkärkeen on rakennettu toinen toista suurempia hotellikomplekseja. Satama oli aivan täynnä, mutta saimme paikan 5:nä veneenä yhden hollantilaisveneen kyljessä. Ongelmana tietysti, että laiturinpuoleiset veneet olivat lähdössä aamulla jo klo 0500 liikkeelle nousuveden aikaan, joten aikainen herätys oli taas tiedossa. Söimme istumalaatikossa illallisen ja kippari kävi vielä Hafenmeisterin luona hoitamassa viralliset asiat.

13.7 Cuxhafen Standby

Lepopäivä Cuxhafenissa.

Tuuliennusteiden mukaan nyt puhalsi melko kovaa ja suoraan vastaan, mutta luvassa olisi seuraavalle päivälle suotuisempia tuulia. Päätimme siis jäädä satamaan ja tutustua paremmin Cuxhafeniin.

Ensin teimme kotitöitä eli veneen siivousta ja mm. maston vanttien kiristämistä Pohjanmeren kovempia olosuhteita silmälläpitäen.

Cuxhafen on mukavan tuntuinen n. 50 000 asukkaan rantakaupunki. Täynnä saksalaisturisteja ja yhteysveneet Helgolandiin kulkivat tiheästi. Kävelimme kaupungilla ja söimme brexelit ja myöhemmin myös jätskit. Auriko lämmitti jopa 27 asteeseen. Viimeiset ostokset Lidlistä ja takaisin satamaan.

Suihkut ovat siistejä, mutta veden ostaminen maksukortilla vaatii harjoittelua. Kippari onnistui saamaan kerralla n. 20 s:n ajan kuumaa vettä, kun korttia vain vilautti lukulaitteessa kuten Hafenmeister oli neuvonut. Jos sen jätti siihen niin saldot häipyivät hetkessä! Näinhän siinä kävi ja jotta sopu säilyisi veneessä kävi Mikko lataamassa Riitalle lisää arvoa korttiin. Pihvi-illallinen veneessä ja aikaisin nukkumaan.

Olimme konsultoineet naapuriveineiltä sopivaa reittiä ja lähtöaikaa ja saimme tiedon, että lähdön tulisi tapahtua HW +1 eli tunti korkeanveden jälkeen. Tämä tarkoitti meille herätystä klo 0545 ja lähtöä 0700.

12.7 Brunsbüttel - Cuxhafen 15 nm

Aamiainen jo klo 0630 koska olimme sopineet hollantilaisen naapuriveneen kanssa lähtevämme sululle klo 0730.
Hollantilaiset olivat laskeneet, että silloin saamme hyvän myötävirran Cuxhafeniin. Pääsimme samantien sulkuun ja noin vartin kuluttua kello soi ja sulku suljettiin.
Sulutuksen jälkeen olimme uuden haasteen edessä eli Pohjamerellä.
Saimme purjeet melko pian ylös ja purjehdimme alussa 6 solmua sivuvastaista, mutta vauhti nousi kepsin mukaan jopa 10 solmuun (loki näytti n. 6 solmua!). Olimme lähellä törmätä keltaiseen turvavesimerkkiin, joka lähestyi meitä kovaa vauhtia!. Onneksi selvisimme siitä hyvin tekemällä pikavendan.

Matkalla Cuxhafeniin havaitsimme viereisellä hiekkasärkällä ison määrän hylkeitä loikoilemassa.
Koska Cuxhafenin sataman suulla oli edelleen kova virta ajoimme sisään kone melkein täysillä kierroksilla ja ohjasimme kohti portin suojanpuoleista seinää. Kaikki meni loistavasti ja saimme hyvän aisapaikan D30. Perillä jo klo 1000. Lokin mukaan matka vain 11nm mutta GPS:n mukainen suora linja oli 15 nm.

Cuxhafenissa pääsimme vaihteeksi langattomaan nettiin, joten saimme tämänkin blogin päivitettyä. Nyt on sunnuntai ja veneen jääkaappi tyhjä! Satamamestari tiesi kertoa, että Lidl on auki, joten reput selkään ja ruokaostoksille.

11.7 Kiel (Holtenau ) - Brunsbüttel 51 nm

Riitan synttärit!
Märässä sängyssä on paha nukkua ja niinhän tässä kävi. Riitta nukkui kapealla sohvalla ja Mikko keulassa märillä vuodevaatteilla ja valvottua tuli ihan riittävästi.
Hafenmeister herätti klo 0700 koputtamalla veneen kylkeen kerätäkseen satamamaksun. Mikäs siinä, aamiaisen tekoon sitten samantien.
Kippari sai hollantilaiselta purjehtijalta neuvon miten sulutuksen pitää aloittaa eli ensin mennään ulos redille, jotta sulkuvahti huomaa meidät ja vasta kun valkoinen valo palaa yksinään niin voimme ajaa sisään. Muussa tapauksessa sulkuvahti suuttuu! Redillä oli jo muitakin veneitä odottamassa, joten liityimme seuraan. Parinkymmenen minuutin jälkeen ko. valo syttyi ja ajoimme sisään. Sulussa on kiinnitysponttooni, joka siis nousee ja laskee veden mukana, joten helppo juttu. Maksu 18 € piti suorittaa torniin, jonka jälkeen portti kiinni ja vedet ulos tai sisälle. Kyseessähän on sama meri, joten ero on niin pieni, ettemme edes huomanneet laskiko vai nousiko meri allamme. Sulku on kuitenkin tarpeellinen, koska Pohjanmeren puolella on nousu- ja laskuvettä muutaman metrin verran.
Kanavassa ei saa purjehtia, joten ajoimme koneajoa koko päivän saksalaista maaseutua ihaillen ja sitä paikoitellen myös haistellen. Kone rupesi yhdessä vaiheessa taas savuttamaan valkoista savua. Syytä emme tiedä, mutta se loppui kun kippari tyhjensi polttoaineen vedenerottimen. Sama ilmiö on toistunut aikaisemminkin.

Kuivattelimme samalla vuodevaatteitamme puomilla sadekuurojen välissä.
Perillä kanavan Pohjanmeren päässä eli Brunsbüttelissä klo 1900.
Saimme paikan ennen sulkuja olevassa pohjoisessa satamassa hollantilaisveneen kyljessä. Kävimme kaupungilla syömässä pizzat ja illalla nautimme vielä Cantanassa synttärisamppanjat ennen nukkumaanmenoa. Nyt vaihteeksi kuivassa pedissä!

10.7 Heiligenhafen - Kiel (Holtenau) 39 nm

Säätiedotus lupasi vain runsaita vesisateita ja kovaa tuulta myös tälle päivälle.
Olimme jo maanneet 2 vrk Heiligenhafenissa ja paikka oli nähty riittävän hyvin ja koska lähipäivillekään ei ollut luvassa parempia kelejä päätimme lähteä matkaan.
Nostimme aluksi pelkän genuan ja vauhtimme pysyi hyvin yli kuuden solmun 10-13 m/s sivuvastaisessa tuulessa. Merenkäynti oli aikamoista ja saimme jatkuvasti aaltoja sekä istumalaatikkoon että harmiksemme myös veneen sisälle, joten kaikki vuodevaatteemme kastuivat läpimäriksi. Vesi oli päässyt veneen sisään tuuletusventtiilin kautta veneen sukeltaessa aaltojen sisälle. Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi alle 10 m/s ja nostimme myös ison ylös. Meno oli koko päivän vauhdikasta, mutta kuoppaista ja tosi märkää.
Illansuussa n.klo 1800 saavuimme vihdoin 8 tunnin purjehduksen jälkeen satamaan ja aloitimme vuodevaatteiden kuivatuksen pitämällä veneen lämmitintä päällä.
Söimme veneessä ja teimme pienen kävelyretken Holtenaun satamaan. Yritimme myös selvittää miten sulussa käyttäydytään, mutta emme saaneet edes sulun porttivahdilta mitään järkevää tietoa. Aamulla sitten nähdään. Kippari kävi suluissa v. 1985 mutta asiat unohtuvat ja muuttuvatkin!

9.7 Heiligenhafen

Lepopäivä Heiligenhafenissa.
Luvassa oli kovaa länsituulta eli suoraan vastaista. Totesimme myös, että merikorttilaatikkoomme, joka sijaitsee istumalaatikon alla oli päässyt vettä autopilootin kaapelin läpiviennin kautta. Seurauksena oli joidenkin korttien kastuminen ja tietynasteinen homehtumisen alkaminen. Kortit ulos muovitaskuista kuivumaan ja vuotokohdan tukkiminen. Kävimme kaupungissa ostoksilla ja suoritimme kaikenlaisia pieniä huoltotehtäviä veneessä. Satamassa on paljon kalaravintoloita ja söimme niissä sekä lounaaksi lohileivät että myös illallisen. Kauhistelimme satama-altaassa uivien meduusojen määrää ja kokoa!
Kävimme paikallisessa "Alkossa" ostamassa Gammel Danskia ja totesimme, että saisimme ostaa ne verovapaasti tietyin edellytyksin. Tästä tuli meille projekti ja palasimme veneelle hakemaan veneen paperit, joiden kanssa tulliin selvittelemään miten meidän pitää toimia. Tulli ei ollut asiasta tietoinen, mutta soittivat "Alkoon" ja saivat sieltä ohjeet. Tavara luovutetaan lähtöpäivänä, jonka jälkeen sen kanssa pitää mennä vielä tullin kautta. Alennus kokonaista 5 €/ pullo, joka tietysti eläkeläis-vuorottteluvapaalaisen taloudessa on varsin merkittävä summa. Sääntö koskee kuulemma vain suomalaisia ja ruotsalaisia ja on astunut voimaan vasta pari viikkoa sitten!