31.1 Grenada Standby

Tämän päivän ehdottomasti paras uutinen oli että ystävämme Merja ja Olli, s/y Fågel Blå, ovat vihdoin saapuneet Martiniquelle. Atlantin ylitys oli kestänyt heiltä 30 vrk josta 8 vrk tyvenessä.
Tervetuloa Karibialle Fågeli!

30.1 Grenada Standby

Teimme tänään 5 tuntia kestävän taximatkan Grenadan ympäri.Kuljettajamme Rock oli mainio opas ja kertoi meille paljon Grenadan historiasta ja nykypäivästä.
Ajoimme kapeita ja mutkikkaita teitä pitkin ensin itärantaa ylös, sieltä saaren halki sademetsien läpi ja sitten takaisin St Georgeen veneillemme. Saimme melko hyvän kuvan Grenadasta.
Matkalla kävimme yli 300 v vanhassa rommitislaamossa jonka laitteisto on edelleen suurin piirtein alkuperäistä. Ostimme matkamuistoksi pullon poaikallista rommipunssia.
Tutustuimme myös vallankumouksen aikaiseen lentokenttään jossa pari venäläistä lentokoneen hylkyä on vielä nähtävissä. Tänne oli silloin saapunut sekä kuubalaisia että venäläisiä rakentamaan sotilaskenttää.
Sademetsien jälkeen kävimme katsomassa vesiputousta.Paikallinen opas olisi ollut halukas sukeltamaan kalliolta alas pientä korvausta vasten. Taximme odotti joten emme tehneet kauppoja.
Hurrikaani Ivan riehui täällä 2005 tuhoten 90 % saarenh asuinrakennuksista. Jälleenrakentaminen on ollut nopeata mutta Ivanin hajottamia taloja näkyy edelleen runsaasti. Sitä edellinen hurrikaani osui tänne 50 v aikaisemmin.Grenada sijaitsee varsinaisen hurrikaanialueen eteläpuolella joten niihin ei olla täällä varauduttu.
Mm. Uusi marina Port Louis on kuulemma myös vakuutusyhtiöiden hyväksymä veneiden ympärivuotinen säilytyspaikka.

29.1 Grenada Standby

Tutustuimme spicalaisten kanssa St Georgesiin eli Grenadan pääkaupunkiin.
Grenada on pinta-alaltaan läntisen maailmanpuoliskon toiseksi pienin valtio Saint Kitsin ja Neviksen jälkeen
Pinta-ala on reilu 200 km2 ja asukkaita vajaa 100 000.
Grenada on nykyisin demokratia mutta 80-luvulla oli joillakin tahoilla haave muuttaa hallintoa enemmän marxilais-leninistiseen suuntaan Kuuban mallin innoittamana. Hanke ei onnistunut ja USA yhdessä naapurivaltioiden kanssa nousi maihin ja palautti saareen järjestyksen.
St Georges on vireä kaupunki joka myös näyttää kaupungilta ja oli mukava kävellä täällä. Väestö on kuten lähes kaikkialla Karibialla pääosiltaan Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Täällä todella tuntuu olevansa kaukana Suomesta!
Englantia muistuttava kieli on pääkielenä ja liikenne vasemmanpuoleista. Valtionpäämies on Kuningatar Elisabeth II eli Grenada kuuluu Kansainyhteisöön.
Grenada on ennen kaikkea tunnettu maustesaarena. Täällä kasvaa kanelia, neilikkaa ja muita mausteita joiden vienti antanee asukkaille jonkun verran tuloja.
Turismi lienee kuitenkin pääelinkeino ja purjehtijat ovat epäilemättä täällä toivottuja vieraita. Ihmiset tuntuvat olevan ystävällisiä eikä rikollisuuskaan taida olla suurempi ongelma kuin muillakaan näillä tuulenpuoleisilla saarilla.
Illalla kävimme spicalaisten kanssa syömässä kaupungin toisessa laidassa olevassa Oceans Grillissä. Tuulinen terassi mutta Riitan ruoka oli ihan hyvää (katkarapuja). Mikko valitsi Mixed Grillin ja lammas maistui parhaiten.
Jostain syystä ei valokuvien liittäminen nyt onnistu koska valokuvan kuvake muokkaa-tilassa on kadonnut! Toivottavasti saadaan korjattua.

28.1 Union Island – Grenada, 38 nm

Tänään meidän oli tarkoitus vihdoin jatkaa matkaa kohti etelää ja Grenadaa.
Tuuli oli eilen illalla voimistunut taas noin 30 solmuun joten olimme illalla laskeneet varmuuden vuoksi myös ankkurimme koska poijuköysi ei herättänyt meissä suurempaa luottamusta.
Nousimme varhain ja syötyämme aamiaisen nostimme ankkurin ja irrotimme itsemme poijusta jo klo 07:30.
Purjehdimme yli 6 solmun vauhtia ja saavuimme n. klo 15 Grenadaan Port Louisin hienoon satamaan. Satama on aivan uusi ja rakennettu rahaa säästämättä. Suomalainen Marinetek on toimittanut mm. ponttonit Suomesta!
Kirjoittauduimme ensin sisään satamaan ja maksoimme 3 vuorokaudesta jonka jälkeen soudimme jollalla vastarannalle olevalle pursikerholle jossa myös tulli ja immigraatio ovat. Saimme tsekattuamme itsemme juuri ennen virka-ajan päättymistä sisään ja soudimme takaisin veneelle.
Kävimme lähellä olevassa Foodlandissa ruokaostoksille. Jugurtti tuntuu olevan loppunut koko saaresta!
Spica oli saapunut jo eilen tänne joten oli mukava taas tavata ystävämme.
Sataman suihkut ja wc-tilat ovat todella upeita, parasta mitä olemme tähän mennessä nähneet! Satamamaksu on kohtalaisen korkea, noin 100 EC$/vrk ( 28 €) mutta siihen sisältyy myös sähköt ja vesi.
Täällä alkaa viikonloppuna Grenada Sailing Week ja veneitä on varmaan tulossa melko paljon kilpailemaan. Vastarannalla olevassa Grenadan Yacht Clubissa on näköjään ollut kalastuskilpailut koska sinne on kerääntynyt kymmenittäin suuria kalastusvenettä.

27.1 Union Island Standby

Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa varhain aamulla joten nousimme ylös jo ennen klo 07.
Aamulla jopa satoi ja tuuli oli myös melko kova joten päätimme nauttia ensin aamiaisen rauhassa ja vasta sitten lähteä. Yleensähän sadekuurot ovat täällä melko lyhytaikaisia.
Tuuli yltyi ja puhalsi välillä jo yli 30 solmua joten olotila poijussamme alkoi olla epämukava.
Tuulen puolellamme oleva isohko katamaraani, Rutine Coral Caribean vuokraamosta, irtosi yhtäkkiä poijustaan ja alkoi tulla suoraan meitä kohti. Emme ehtineet tehdä muuta kun toivoa ettei se osuisi meihin mutta se törmäsi keulakaiteeseemme seurauksella että kaiteessa oleva hitsisauma murtui.
Katamaraani jatkoi vielä matkaa yhden saksalaisen veneen päälle ja siinä vaiheessa alkoi jo useampi boatboy tulla apuun. Saimme heiltä käskyn häipyä pois alta joten Mikko leikkasi puukolla irti poijuköyden ja lähdimme pois jotta katamaraani saadaan hinattua pois saksalaisveneen kyljestä.

Katamaraani jo saksalaisveneen kimpussa

Siirryimme hetken ihmeteltyämme toiseen poijuun ja Scipan-niminen boatboy tarjoutui korjaamaan Cantanan vahingon.
Mikko kävi Scipanin kanssa katamaraanin luona sopimassa korvauksen, eli 250 US$, jonka jälkeen irrotimme yhdessä Cantanan keulakaiteen. Parin tunnin kuluttua Scipan toi sen takaisin ja aikamme paiskittua töitä, oli kaide taas paikallaan.

Cantanan korjaus menossa

Muuta vahinkoa ei Cantana onneksi kärsinyt, tässä mielessä voidaan sanoa että onni oli mukanamme.
Spica lähti aamulla Grenadalle kuten meidänkin oli pitänyt ja lupasi varata meille laituripaikan huomisaamuksi. Emme tänään enää ehtisi sinne valoisaan aikaan koska matkaa on n. 40 nm.

26.1 Tobago Cay – Union Island, Clifton 6 nm

Olimme illalla tilanneet 4 pientä “ruskeaa” patonkia aamuksi mutta meille tuotiin aamulla klo 8 jälkeen 4 isoa vuokaleipää. Saimme onneksemme korjattua tilauksemme ja ostimme niistä 2 kpl  hintaan 20 EC$ / kpl. Ihan hyvää moniviljaleipää.

s/y Tavinon kippari Hannu Pöyry kävi kanootilla luonamme ja toi 4 popniittiä genuan profiilin kiinnittämistä varten. Olimme eilen kyselleet jos hänellä sattuisi olemaan sellaisia ja Hannu oli yöllä herännyt ja etsinyt kätköistään tarvitsemamme niitit. Tuhannet kiitokset Hannulle.

Purjelaiva ankkurissa Tobago Caysissä

Lähdimme klo 9 maissa koneella kohti Salt Whistle Baytä Mayreaun saareessa ja tarkoitus oli jäädä sinne ankkuriin vuorokaudeksi. Spica ilmoitti kuitenkin VHF:llä, että lahdessa on melkoinen swelli eikä sinne kannata jäädä. Päivitimme suunnitelmamme ja ajoimme saman tien Union Islandin Cliftoniin, jossa kävimme viimeksi muutama viikko sitten.
Lähestyessämme Cliftonia, Toomas soitti VHF:llä ja kertoi tehneensä kaupat kahdesta poijusta hintaan 25EC$/ kpl / yö. Vanha tuttumme Plat oli kuitenkin meitä vastassa ja ohjasi meidät toiseen poijuun, jonka hinta oli 60 EC$ kuten edelliselläkin kerralla käydessämme Cliftonissa. Pitkän tinkimisprosessin jälkeen sovimme maksavamme siitä 30 EC$.
Poijujen omistaja ilmeisesti määrää jonkun poijuvuokran ja sitä korkeammalla hinnalla kun pojat onnistuvat ne vuokraamaan, sitä suurempi on tietty heidän komissionsa.

Happy island, suosittu rommipunssibaari

 

Liiketuttavamme Mr Plat

Ihmiset ovat täällä hyvin köyhiä ja hyvä, että tienaavat edes jotain purjehtijoiden auttamisella. Plat on sama kaveri, joka auttoi meitä viimeksi perämoottorimme korjauksessa ja muisti meidät erittäin hyvin.

Kävimme hoitamassa maastalähtömuodollisuudet tullissa ja immigraatiossa. Kaikki sujui ilman suurempia muodollisuuksia, mutta immigraation tyttö kaipasi Mikolta jonkunlaista paperia, jonka olimme saaneet ilmeisesti tullattuamme itsemme ulos Wallilaboussa. Se paperi ei ollut nyt mukana koska juuri sitä ei olla koskaan aikaisemmin kyselty. Ko. paperi oli itse asiassa paremmassa käytössä eli Cantanassa Mikon kirjamerkkinä. Käytettyään kaiken jäljellä olevan viehätysvoimansa sai Mikko leimat papereihimme ilman sitä lappusta.
Riitta kävi samalla torilla ostamassa vihanneksia ja tosi maukkaita ananaksia

25.1 Tobago Cays standby

Aamuyöllä tuuli oli yltynyt yli 20 solmuun, mutta iltapäivän aikana se tyyntyi taas 15-20:een solmuun.
Tapasimme täällä suomalaisveneen, s/y Tavinon, kipparin, joka kävi tyttärensä kanssa tervehtimässä meitä jollalla. Olimme viimeksi tavanneet Puerto Moganissa ja kuulimme että heidän matkansa Atlantin yli oli mennyt ihan hyvin.

Teimme soutumatkan ensin Petit Bateun saareen ja sieltä Baradel-saareen, jonka rannassa snorklasimme ja ihailimme kilpikonnia. Paikalla on kilpikonnien kerääntymispaikka.
Harmi, ettei meillä ole kameraa jolla voisi kuvata veden alla. Poijupaikkamme ohi ui jatkuvasti kilpikonnia mutta niiden kuvaaminen on vieläkin vaikeampaa kuin delfiinien. Juuri kun ne nostavat päänsä veden yläpuolelle hengittääkseen ja kamera löytää kohteen, ne sukeltavat uudelleen. Jonkun kuvan onnistuimme toki ottamaan.
Meidän intoa soutaa jollaa on herättänyt täällä huomiota. Meille on usein tarjottu hinausapua ja epäilty, että onko koneemme rikki. Usein veneet ovat ankkurissa tai poijussa sen verran kaukana jollalaiturista että lähes kaikki käyttävät perämoottoria.
Mikko on kuitenkin lapsesta pitäen tottunut soutamaan ja kieltämättä Avon-jollamme soutuominaisuudet ovat hyviä joten kynnys kiinnittää sen perään moottori on melko korkealla!
Tobago Caysillä ei ole muita palveluja kun kaupustelijoiden tarjoamat hummerit ja leivät. Hummeria emme nyt ostaneet mutta tilasimme aamuksi muutaman patongin.

24.1 Bequia-Tobago Cays 23 nm

Valtava purjevene Bequian ulkopuolella: 6 kpl saalinkeja ja punainen lentokoneen varoitusvalo maston huipussa

Lähdimme n 0930 liikkeelle ja purjehdimme mukavassa sivutuulessa Tobago Caysille. Perillä olimme klo 15 maissa. Löysimme vapaan poijun, johon kiinnitimme Cantanan.

Mikko oli havainnut matkan aikana että etustaagin profiilinosia yhdistävä liitos oli yhdestä kohtaa irti eli niitit olivat menneet poikki.

Mikko mastotöissä

Toomas ja Maija tulivat jollalla käymään luonamme ja joutuivat samalla töihin. Toomas hinasi Mikon ylös profiilia pitkin ja yhdessä saimme liitoksen korjattua, ainakin väliaikaisesti. Grenadasta on sitten hankittava sopivankokoisia popniittejä ja käydä koko profiili kunnolla läpi. Sitähän tämä matkapurjehdus on: veneen korjaamista mitä eksoottisimmissa paikoissa.

Toomas oli onnistunut kalastamaan ison wahoon ja saimme siitä muhkean fileen illalliseksi.

Mikäpä olisi hienompi paikka kun täällä satumaisen kauniissa paikassa, Atlantin reunalla mutta riuttojen ympäröimänä ja suuremmilta aalloilta suojaamana.

23.1 Bequia Standby

Spica lähti jo aamulla jatkamaan matkaa kohti Tobago Caysia.

Me olimme päättäneet jäädä vielä päiväksi tänne koska ruokavarastomme alkoi ehtyä, joten täällä oli hyvä käydä kaupassa. Soudimme jollalaiturille ja kierrettyämme useammat kaupat saimme suurin piirtein mitä halusimme.
Iltapäivällä teimme kävelymatkan saaren itärannalla olevaan Hope Bayn lahteen, jota Doylen pilootissa oli kehuttu hienoksi. Perille emme kuitenkaan päässeet koska tien varressa oli kyltti PRIVAT. Mikäpä siinä, oli mukava kuitenkin saada hieman liikuntaa jota todella olemme kaivanneet. Istuimme iltaa veneessä lueskellen ja söimme herkullisen broileriaterian kotona.

Satama rupeaa taas täyttymään ja on mielenkiintoista seurata eri veneiden ankkurointi- tai poijuuntulo manöövereitä. Yleisesti tunnettu tosia on, että pitkänmatkanpurjehtijat huolestuvat periaatteessa aina jos joku chartervene tulee liian lähelle. Ymmärrämme myös miksi koska kaikilla ei ole ankkurointitekniikka ihan hyvin hallussa. Toki omalle veneellä purjehtijoillekin sattuu vahinkoja mutta ehkä harvemmin?

22.1 Bequia Standby

Viihdyimme koko päivän poijussa. Lueskelimme ja aina välillä kävimme toki uimassa. Sellaista laiskottelua!
Tuuli on selvästi jo eilisestä tyyntynyt joten veneet eivät enää hyppele edestakaisin  ja poijussaolo on siten rauhallisempaa.
Friendship-kauppavene kävi myymässä meille juotavaa ja ostimmekin laatikon sekä kokista että olutta. Ostoksemme maksavat hänellä hieman enemmän kuin kaupassa mutta säästyypä vaiva raahata tavarat jollalla veneeseen. Kaveri olisi myös innokas lakkaustöihin ja sovimme miettivämme asiaa ja palaamme kun tulemme seuraavalla kerralla tänne. Hän vei samalla hummerilta tuoksuvat roskamme mennessään.
s/y Momon Uwe ja Brigitte ovat myös täällä ja kävivät tervehtimässä. Heidän koneen ruiskutuspumppu on valitettavasti hajonnut ja uusi on tilattu Hampurista saakka koska täällä Karibialle sitä ei kuulemma saa korjattua. He joutuvat nyt odottaman melko kauan joka tietysti viivyttää heidän maailmanympärimatkaansa.

Charterveneitä parkissa

Olemme myös havainneet että charterveneet ja ennen kaikkea isot katamaraanit ovat selvästi vallannet nämä satamat. Vielä kuukausi sitten ARC-veneet ja muut pitkänmatkan purjehtijat olivat enemmistönä mutta nyt on näköjään charterkausi päässyt kunnolla alkuun.

21.1 Wallilabou-Bequia 16 nm

Kenneth-niminen poika toi meille aamulla edellisenä iltana tilaamamme sämpylät. Hän irrotti myös peräköytemme paalusta jonka jälkeen lähdimme liikkeelle n klo 09.
Saimme vauhdikkaan slöörin heti päästyämme St Vincentin suojasta ja olimme perillä Bequiassa n klo15.

Riitta nauttii kirkaasta vedestä

Bequian lahdessa oli kova ja puuskainen tuuli, jopa 30 solmua, mutta saimme suht. suojaisen poijun lahden eteläreunasta. Maksoimme siitä 100 EC$ 3 yöstä, saman mitä Spicakin oli maksanut. Saapuessamme satamaan tuli Heimweh:n Gert meitä vastaan ja hän kertoi että pyyntö on 80 EC$ / yö mutta hän oli onnistunut tinkimään hinnan 150 EC$:iin 3 yöstä! Heimweh on toki suurempi vene kuin Cantana, ehkä poiju on silloin kalliimpi??

Sovimme Spicalaisten kanssa syövämme tänään yhdessä hummereita. Spica sai tehtäväksi lähteä hankkimaan niitä taksilla ja he löysivätkin hummerifarmin josta he ostivat 4 kpl isoja vonkaleita. Hummerit tainnutettiin ensin jääkylmässä vedessä jonka jälkeen ne laitettiin kiehuvaan veteen 15 minuutiksi. Söimme ne sitten Cantanan istumalaatikossa.
Hummerit olivat todella herkullisia ja kaiken kaikkiaan onnistunut ilta hyvien ystävien seurassa. Ruokajuomana tietysti samppanjaa ja kuohuviiniä, tästä ei pidot enää parane!

20.1 Soufriere-Wallilabou, 36 nm

Yö oli rauhallinen pl. muutama rankempi sadekuuro. Heräsimme jo n. klo 07 koska tänään oli taas pidempi matka ja halusimme olla seuraavassa satamassa valoisaan aikaan eli ennen klo 18. Koska olimme saaneet luvan viipyä maassa 24 h ei meidän tarvitse tsekata itseämme enää ulos täällä.
Klo 08 maissa irrotti rannalla majaileva köysipoika meidät rannan puusta ja lähdimme liikkeellä. Ihmettelimme olivatko pojat majailleet koko yön siellä palmujen alla vain odottaakseen tippiä antavia pikkutöitä. Puun oksien päälle oli levitetty jonkunlainen pressu suojaamaan heitä sateelta ja pressun alla oli nuotio tai joku keitin jossa he tekivät ruokaa.

Boatboysien tukikohta

 Pojat liikkuivat lähinnä hajonneilla surffilaudan pätkillä ja toimivat ilmeisesti vanhempien boatboysien apulaisina. Annoimme pojallemme 4 EC$ ja yhden kokiksen palkkioksi köytemme irrottamisesta. Toivoimme ettei hän meidän takiamme myöhästy koulusta!

St Lucia ja molemmat Pitonit jäävät taaksemme

Saimme nopeasti purjeen ulos ja mukavan sivutuulen. Saint Lucian ja St Vincentin välisessä salmessa tuuli yltyi 15–20 solmuun ja vauhtimme oli koko ajan ihan hyvä, 6-7 solmua.

St Vincent

 Saavuimme noin klo 15 St Vincentin Wallilaboun satamaan jossa meitä oli lahden suulla boatboy vastassa tarjoten pojupaikkaa.
Poijumme oli yhden charterveneen lähelle jonka asiakkaat olivat kielestä päätellen puolalaisia. Miehistönä oli keski-ikäisiä lihavia miehiä ja nuoria tyttöjä! Mukava huomata että isät ottavat tyttärensä mukaan lomamatkoille!

Tervetuloa St Vincenttiin

Mikko huomasi että veneemme liikkuivat välillä hyvin lähelle toisiaan ja syykin selvisi: charterveneen kiinnitysköydet olivat aivan liian löysällä joten kyseinen vene liikkui  sivusuunnassa miten sattui. Meidän molempien peräköydet oli kiinnitetty samaan paaluun joten ei hyvältä näyttänyt! Mikko sai sovittua yhden paikallisen korumyyjän kanssa että hän auttaa meitä kiinnittämään keulamme kauempana olevaan poijuun jotta tietty etäisyys säilyisi.
Sisääntsekkaus sujui täällä mutkattomasti kuten aina ennenkin. Yksi ja sama virkailija joka huolehti kaikesta. Maksu 105 EC$. .