HW oli Harlingenissa klo 0805, joten lähdimme liikkeelle 0830.
Pääsimme heti sulkuun ja vartin kuluttua olimme taas Wattimerellä. Väylä Harlingenista Kornwerderstandin sululle, josta siirrymme Ijsselmeerin puolelle, on hyvin kapea ja matalan veden aikana kulkukelvoton köliveneille. Tuuli oli lisäksi täysin vastainen, joten ajoimme 6 nm koneella keskellä väylää. Purjeveneitä oli satoja liikkeellä, koska kaikki olivat lähteneet korkean veden aikoihin sekä etelästä pohjoiseen että päinvastoin kuten Cantana.
Saapuessamme Ijsselmeeren sululle yritti yksi hollantilaisvene röyhkeästi kiilata ohitsemme varmistaakseen itselleen paikan sulussa. Riitta otti tästä nokkiinsa, mutta saimme kuitenkin kaikki hyvin tilaa isossa sulussa. Sulutuksen jälkeen saavuimme Ijsselmeeren puolelle, joka on entistä merenpohjaa.
Lähes rannaton, mutta matala ( 3-4m syvä) sisämeri, jonka hollantilaiset ovat aikoinaan padonneet. Tuuli oli melkein suoraan vastainen, mutta monen päivän koneella-ajon jälkeen halusimme taas purjehtia ja saimme tosi hienon kryssin Enkhuizenin edustalle. Pientä kilpailuakin syntyi ,kun aloimme saavuttaa saksalaista Bavaria 40:tä. Tunne oli tietysti aivan mahtava, kun vihdoin ohitimme heidät. Fåkeli oli tullut koko matkan koneella ja osasi kertoa meille, miten satamaan pitää tulla. Ensin sisään Compagnieshavenin suureen marinaan, jossa Haavenmeesterit antavat paikan numeron ja sitten siirryimme omalle paikalle. Kiitos neuvosta!.
Kävimme kävelyllä tässä tosi pittoreskissa kaupungissa, jonka jälkeen joimme myöhäiset ip-kahvit Fåkelilla.
Pääsimme heti sulkuun ja vartin kuluttua olimme taas Wattimerellä. Väylä Harlingenista Kornwerderstandin sululle, josta siirrymme Ijsselmeerin puolelle, on hyvin kapea ja matalan veden aikana kulkukelvoton köliveneille. Tuuli oli lisäksi täysin vastainen, joten ajoimme 6 nm koneella keskellä väylää. Purjeveneitä oli satoja liikkeellä, koska kaikki olivat lähteneet korkean veden aikoihin sekä etelästä pohjoiseen että päinvastoin kuten Cantana.
Saapuessamme Ijsselmeeren sululle yritti yksi hollantilaisvene röyhkeästi kiilata ohitsemme varmistaakseen itselleen paikan sulussa. Riitta otti tästä nokkiinsa, mutta saimme kuitenkin kaikki hyvin tilaa isossa sulussa. Sulutuksen jälkeen saavuimme Ijsselmeeren puolelle, joka on entistä merenpohjaa.
Lähes rannaton, mutta matala ( 3-4m syvä) sisämeri, jonka hollantilaiset ovat aikoinaan padonneet. Tuuli oli melkein suoraan vastainen, mutta monen päivän koneella-ajon jälkeen halusimme taas purjehtia ja saimme tosi hienon kryssin Enkhuizenin edustalle. Pientä kilpailuakin syntyi ,kun aloimme saavuttaa saksalaista Bavaria 40:tä. Tunne oli tietysti aivan mahtava, kun vihdoin ohitimme heidät. Fåkeli oli tullut koko matkan koneella ja osasi kertoa meille, miten satamaan pitää tulla. Ensin sisään Compagnieshavenin suureen marinaan, jossa Haavenmeesterit antavat paikan numeron ja sitten siirryimme omalle paikalle. Kiitos neuvosta!.
Kävimme kävelyllä tässä tosi pittoreskissa kaupungissa, jonka jälkeen joimme myöhäiset ip-kahvit Fåkelilla.
No comments:
Post a Comment