Kesä palasi Hollantiin!
Pohjoissillan portti avattiin klo 09 ja koska olimme juuri portin takana parkissa, päätimme saman tien ajaa sillan läpi ulos.
Kanavamatkailu jatkui leppoisissa merkeissä ja ihailimme hollantilaista maalaismaisemaa pitkin päivää. Dokkumin läpi ajaessamme ehdimme ajaa 5 sillan alta ennen kun kello oli 12 ja siltavahtien tunnin pituinen ruokatunti alkoi. Ei auttanut muu kuin odotella kanavan keskellä ja yrittää pitää venettä paikallaan tunnin verran. Se ei ollut kovinkaan vaikeata koska tuuli oli jo melko heikko mutta kevyt myötävirta työnsi meitä jatkuvasti hiljaa kohti siltaa. Kanavan reunat olivat niin matalia, ettemme voineet kiinnittää veneettä mihinkään.
Tätä kanavan osuutta pidetään Hollannin yhtenä kauneimmista. Ammattiliikenne loistaa poissaolollaan ja kanava kiertää pieniä kyliä ja Dokkumin vanhan kaupungin tuulimyllyineen. Vettä on kuitenkin niukasti, kanavan syvyys vaihteli 1,8 – 2,3 m:n välillä ja muutaman kerran saimme myös pohjakosketuksen. Kaasua lisää niin olimme taas syvemmillä vesillä!
Pienempien siltojen avaaminen maksaa ja maksu suoritetaan siltavahdin ongella ojentamaan puukenkään. Maksun suuruus ilmoitetaan etukäteen taulussa ja on muutaman €:n luokkaa.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli kulkea kanavia pitkin Delfzijliin saakka mutta Lauwersoogissa meistä alkoi jo tuntua siltä että pitäisi päästä jo merelle. Onhan näitä kanavia jo tullut koluttua ihan tarpeeksi ja nyt oli sää Pohjanmerelläkin muuttunut ihan hyväksi purjehdussääksi.
Lauwersoogissa kävimme myös menomatkalla viime kesänä ja valitsimme saman marinan, jossa olimme silloinkin. Ehkä meillä on myös sama paikka, D39?
Satama sijaitsee aivan Pohjanmerelle aukeavien sulkujen vieressä. Hyvin suojainen satama. Vieraspaikat ovat merkitty vihreällä laatalla.
No comments:
Post a Comment