15.8
Sääennusteiden mukaan oli Biskajalle nyt tulossa lähinnä heikkoja luoteen- ja koillisenpuoleisia tuulia. Tämän piti jatkua ainakin 3 päivän ajan, joten päätimme samantien aloittaa ylityksen. Täytimme veneen vesi- ja dieseltankit ja kävimme suihkussa sekä maksamassa satamamaksun satamakonttorissa.
Sää oli aivan tyyni, joten puksuttelimme koneella suoraan Biskajalle. Jätettyämme taaksemme Ranskan, laskimme myös Ranskan kohteliaisuuslipun oikeasta saalingista ja nostimme sen paikalle Espanjan lipun.
Illansuussa tuuli pikkuhiljaa heräsi ja ajettuamme 45 nm koneella saimme vihdoin myös purjeet ylös, mutta tuuli oli edelleen liian hiljainen moottorin sammuttamiseksi.
Matkaa oli kaiken kaikkiaan 335 nm, joten arvioimme ylityksen kestävän 3-4 vrk. Aurinko paistoi ja näkyvyys vaihteli ihan hyvästä hieman utuisempaan. Laivoja näimme vain muutaman emmekä lähtömme jälkeen nähneet muita purjeveneitäkään.
Aikamme kuluksi järjestimme laivamaskottiemme nimikilpailun. Tupun ja Anin lahjoittama laivakoira sai nimekseen Vinssi ja Tiinan lahjoittama nalle ristittiin Skuutiksi. Vinssin nimen lainasimme hyvien ystäviemme s/y Ancelan koiran nimestä. Kiitos Klasu ja Anja! Nyt on sekin asia järjestyksessä!
Söimme illalla Riitan valmistaman katkarapuherkun.
Tavoitteemme oli jakaa yö edes jollain tavalla vahtivuoroihin, jotta saisimme molemmat jonkun verran lepoa. Koko yön valvominen ei pidemmälla matkalla ole hyväksi, joten toivomme pääsevämme edes jonkunlaiseen nukkumisrytmiin. Riitalla on oikein hyvät unenlahjat, mutta Mikon unentarve on selvästi pienempi.
Delfiiniparvi ilahdutti meitä illalla sukeltelemalla ja hyppimällä veneemme ympärillä.
Riitta meni nukkumaan klo 2300 jolloin Mikko otti ensimmäisen vahdin.
16.8
Yö oli kirkas ja selvästi kuivempi kuin edellinen yö. Taivaalle ilmestyi myös runsaasti tähtiä ja klo 0210 ilmestyi kuun palanenkin sinne.
Yksi kalastajalaiva liikkui kaukana kotivesiltään keltainen vilkkuvalo mastossaan, ilmeisesti merkkinä jonkunlaisen pyydyksen vedosta. Paras kiertää kaukaa, ettei joudu rysään! Saavuttaesamme alueen jossa meren syvyys laskee n 150 m:sta jopa 4000 m:iin meni kaikuluotaimemme sekaisin, koska se ei kykene vastaanottamaan kaikuja niin syvältä. Laitteen mukaan oli veden syvyys alle 10 m, jolloin Mikko jo kuvitteli, että allamme uiskentelee iso valas! Tosiasioiden selvittyä ei kaikuluotaimeen enää kannata tuijottaa näin syvällä.
Vahdinvaihto oli klo 0630, jolloin Mikko pääsi vuorostaan lepäämään. Tuulet olivat koko yön hyvin kevyitä, 2-3 m/s ja yrittäessämme aina välillä sammuttaa moottorin edetäksemme purjein niin GPS:n ilmoittama arvioitu saapumisaika La Corunaan siirtyi noin vuorokaudella. Ei auttanut muu kun pitää konettä päällä.
Biskajahan on kuulu kovista myrskyistään, mutta onneksemme se oli nyt meille ensikertalaisille armollinen, toki jonkun verran enemmän tuulta olisimme toivoneet.
Vuorokauden kuluttua lähdöstämme olimme edenneet 137 nm, joka on ihan hyvä saavutus ja jos matka etenee yhtä verkkaisesti saavumme perille maanantain kuluessa. Se olisi mainiota, koska tiistaiksi on ennustettu jo kovempia kelejä.
Meri on nyt muuttunut selvästi tummanharmaasta valtameren siniseksi!
Huollon tarvetta löytyy matkaveneessä aina! Nyt on ongelmaksi tullut PC:n temppuilu. Kun kirjoitamme tekstiä niin kursori hyppii jatkuvasti johonkin toiseen paikkaan tekstissä, joten pitää koko ajan seurata missä se liikkuu. Todella hankalaa ja aikaavievää puuhaa kun tekstiä joutuu jatkuvasti korjaamaan. Saimme tähän kuitenkin hyvän neuvon Stefanilta joka epäili että kytketty GPS häiritsee PC:n toimintaa! Kytkimme sen irti ja nyt se toimii taas. Tuhannet kiitokset Stefanille!
Olemme nyt Biskajan ylityksen puolessa välissä ja sen lisäksi, että veden väri on muuttunut siniseksi on se myös lämmennyt. Ranskassa vesi oli alle 15 asteista, jopa 12 astetta, Hollannissa 18-19 astetta ja nyt taas 19,5 astetta keskellä Biskajaa. Ilmakin on lämmennyt, nyt jo 27 astetta. Olemme selvästi tulossa etelään!
17.8
Taivas meni yöllä pilveen, joten tähdistä ja kuun ohuesta siivusta ei ollut mitään apua. Yö oli todella pimeä. Mikko oli vahdissa klo 23-04, jonka jälkeen sai nukkua klo 0800 saakka Riitan vahtiessa. Joitakin rahtilaivoja näkyi tutkassa ja vain yksi toinen purjevene.
Tuuli oli edelleen tosi heikko, 1-2 m/s vaihtelevasta suunnasta, mutta mainingit ja ristiaallokko keinuttivat mukavasti venettämme.
Aamu alkoi aurinkoisena ja tästä näytti tulevan kaunis ja lämmin päivä.
Joutessamme siivosimme Cantanaa satamakuntoon ja nautimme lämmöstä ja auringonpaisteesta.
Muutama delfiini tuli bongattua, mutta ne eivät nyt seuranneet meitä kuten edellisellä kerralla. Noin klo 1200 saimme Espanjan Galician komeat kalliot näkyviin ja illalla klo 2030 saavuimme vihdoin La Corunan satamaan. Olimme VHF:llä yhteydessä satamaan ja satamamestari oli meitä jo laiturilla vastassa ja auttoi veneen kiinnityksesä. Satama on todella suuri, mutta melko tyhjä. Merkillepantavaa on pohjoismaisten veneiden runsaus. Satamassa oli pari ruotsalaista, norjalaisia ja tanskalaisia. Arviolta puolet vierasveneistä oli pohjoismaalaisia! Tähän saakka ovat hollantilaiset edustaneet ylivoimaisesti suurinta kansallisuutta. Yöllä meidän jo nukkuessamme oli toinenkin suomalaisvene, s/y Seili, saapunut satamaan.
Tämän "pelätyn" Biskajan ylitys meni kaiken kaikkiaan hyvin vaikka olisimme toivoneet kovempia tuulia, jottei meidän olisi tarvinnut käyttää niin paljon konetta, mutta tässä tapauksessa parempi liian vähän kuin liikaa! Päivämatkamme oli n 135 nm/vrk ja kokonaismatkaksi tuli 327 nm. Riitalla on hiukan taipumusta merisairauteen, mutta tällä kertaa ei ollut mitään vaikeuksia pahoinvointilääkkeiden ansiosta (Aulille kiitos neuvosta!). Pitkä matka sujuu mukavammin, kun voi sisälläkin puuhastella kaikessa rauhassa.
Sääennusteiden mukaan oli Biskajalle nyt tulossa lähinnä heikkoja luoteen- ja koillisenpuoleisia tuulia. Tämän piti jatkua ainakin 3 päivän ajan, joten päätimme samantien aloittaa ylityksen. Täytimme veneen vesi- ja dieseltankit ja kävimme suihkussa sekä maksamassa satamamaksun satamakonttorissa.
Sää oli aivan tyyni, joten puksuttelimme koneella suoraan Biskajalle. Jätettyämme taaksemme Ranskan, laskimme myös Ranskan kohteliaisuuslipun oikeasta saalingista ja nostimme sen paikalle Espanjan lipun.
Illansuussa tuuli pikkuhiljaa heräsi ja ajettuamme 45 nm koneella saimme vihdoin myös purjeet ylös, mutta tuuli oli edelleen liian hiljainen moottorin sammuttamiseksi.
Matkaa oli kaiken kaikkiaan 335 nm, joten arvioimme ylityksen kestävän 3-4 vrk. Aurinko paistoi ja näkyvyys vaihteli ihan hyvästä hieman utuisempaan. Laivoja näimme vain muutaman emmekä lähtömme jälkeen nähneet muita purjeveneitäkään.
Aikamme kuluksi järjestimme laivamaskottiemme nimikilpailun. Tupun ja Anin lahjoittama laivakoira sai nimekseen Vinssi ja Tiinan lahjoittama nalle ristittiin Skuutiksi. Vinssin nimen lainasimme hyvien ystäviemme s/y Ancelan koiran nimestä. Kiitos Klasu ja Anja! Nyt on sekin asia järjestyksessä!
Söimme illalla Riitan valmistaman katkarapuherkun.
Tavoitteemme oli jakaa yö edes jollain tavalla vahtivuoroihin, jotta saisimme molemmat jonkun verran lepoa. Koko yön valvominen ei pidemmälla matkalla ole hyväksi, joten toivomme pääsevämme edes jonkunlaiseen nukkumisrytmiin. Riitalla on oikein hyvät unenlahjat, mutta Mikon unentarve on selvästi pienempi.
Delfiiniparvi ilahdutti meitä illalla sukeltelemalla ja hyppimällä veneemme ympärillä.
Riitta meni nukkumaan klo 2300 jolloin Mikko otti ensimmäisen vahdin.
16.8
Yö oli kirkas ja selvästi kuivempi kuin edellinen yö. Taivaalle ilmestyi myös runsaasti tähtiä ja klo 0210 ilmestyi kuun palanenkin sinne.
Yksi kalastajalaiva liikkui kaukana kotivesiltään keltainen vilkkuvalo mastossaan, ilmeisesti merkkinä jonkunlaisen pyydyksen vedosta. Paras kiertää kaukaa, ettei joudu rysään! Saavuttaesamme alueen jossa meren syvyys laskee n 150 m:sta jopa 4000 m:iin meni kaikuluotaimemme sekaisin, koska se ei kykene vastaanottamaan kaikuja niin syvältä. Laitteen mukaan oli veden syvyys alle 10 m, jolloin Mikko jo kuvitteli, että allamme uiskentelee iso valas! Tosiasioiden selvittyä ei kaikuluotaimeen enää kannata tuijottaa näin syvällä.
Vahdinvaihto oli klo 0630, jolloin Mikko pääsi vuorostaan lepäämään. Tuulet olivat koko yön hyvin kevyitä, 2-3 m/s ja yrittäessämme aina välillä sammuttaa moottorin edetäksemme purjein niin GPS:n ilmoittama arvioitu saapumisaika La Corunaan siirtyi noin vuorokaudella. Ei auttanut muu kun pitää konettä päällä.
Biskajahan on kuulu kovista myrskyistään, mutta onneksemme se oli nyt meille ensikertalaisille armollinen, toki jonkun verran enemmän tuulta olisimme toivoneet.
Vuorokauden kuluttua lähdöstämme olimme edenneet 137 nm, joka on ihan hyvä saavutus ja jos matka etenee yhtä verkkaisesti saavumme perille maanantain kuluessa. Se olisi mainiota, koska tiistaiksi on ennustettu jo kovempia kelejä.
Meri on nyt muuttunut selvästi tummanharmaasta valtameren siniseksi!
Huollon tarvetta löytyy matkaveneessä aina! Nyt on ongelmaksi tullut PC:n temppuilu. Kun kirjoitamme tekstiä niin kursori hyppii jatkuvasti johonkin toiseen paikkaan tekstissä, joten pitää koko ajan seurata missä se liikkuu. Todella hankalaa ja aikaavievää puuhaa kun tekstiä joutuu jatkuvasti korjaamaan. Saimme tähän kuitenkin hyvän neuvon Stefanilta joka epäili että kytketty GPS häiritsee PC:n toimintaa! Kytkimme sen irti ja nyt se toimii taas. Tuhannet kiitokset Stefanille!
Olemme nyt Biskajan ylityksen puolessa välissä ja sen lisäksi, että veden väri on muuttunut siniseksi on se myös lämmennyt. Ranskassa vesi oli alle 15 asteista, jopa 12 astetta, Hollannissa 18-19 astetta ja nyt taas 19,5 astetta keskellä Biskajaa. Ilmakin on lämmennyt, nyt jo 27 astetta. Olemme selvästi tulossa etelään!
17.8
Taivas meni yöllä pilveen, joten tähdistä ja kuun ohuesta siivusta ei ollut mitään apua. Yö oli todella pimeä. Mikko oli vahdissa klo 23-04, jonka jälkeen sai nukkua klo 0800 saakka Riitan vahtiessa. Joitakin rahtilaivoja näkyi tutkassa ja vain yksi toinen purjevene.
Tuuli oli edelleen tosi heikko, 1-2 m/s vaihtelevasta suunnasta, mutta mainingit ja ristiaallokko keinuttivat mukavasti venettämme.
Aamu alkoi aurinkoisena ja tästä näytti tulevan kaunis ja lämmin päivä.
Joutessamme siivosimme Cantanaa satamakuntoon ja nautimme lämmöstä ja auringonpaisteesta.
Muutama delfiini tuli bongattua, mutta ne eivät nyt seuranneet meitä kuten edellisellä kerralla. Noin klo 1200 saimme Espanjan Galician komeat kalliot näkyviin ja illalla klo 2030 saavuimme vihdoin La Corunan satamaan. Olimme VHF:llä yhteydessä satamaan ja satamamestari oli meitä jo laiturilla vastassa ja auttoi veneen kiinnityksesä. Satama on todella suuri, mutta melko tyhjä. Merkillepantavaa on pohjoismaisten veneiden runsaus. Satamassa oli pari ruotsalaista, norjalaisia ja tanskalaisia. Arviolta puolet vierasveneistä oli pohjoismaalaisia! Tähän saakka ovat hollantilaiset edustaneet ylivoimaisesti suurinta kansallisuutta. Yöllä meidän jo nukkuessamme oli toinenkin suomalaisvene, s/y Seili, saapunut satamaan.
Tämän "pelätyn" Biskajan ylitys meni kaiken kaikkiaan hyvin vaikka olisimme toivoneet kovempia tuulia, jottei meidän olisi tarvinnut käyttää niin paljon konetta, mutta tässä tapauksessa parempi liian vähän kuin liikaa! Päivämatkamme oli n 135 nm/vrk ja kokonaismatkaksi tuli 327 nm. Riitalla on hiukan taipumusta merisairauteen, mutta tällä kertaa ei ollut mitään vaikeuksia pahoinvointilääkkeiden ansiosta (Aulille kiitos neuvosta!). Pitkä matka sujuu mukavammin, kun voi sisälläkin puuhastella kaikessa rauhassa.
hei,
ReplyDeleteOlin eilen Vammalassa Camillan kanssa. Soja kysyi missä Mikko ja kerroin että on juuri sillä het kellä Biskajan lahdella. Lauri kertoi seuraavansa matkaanne kiinnostuksella. Ei tullut kysyttyä mutta olettakaamme että lähettivät terveisiä. Kalle