6.8 Oostende-Dunkerque 27 nm

Herättyämme oli taas matalavesi.
Satamamestari kävi heti aamulla kumiveneellään laskuttamassa meiltä satamamaksun, koska olimme saapuneet illalla virka-ajan ulkopuolella satamaan.
Tavoitteemme oli jatkaa matkaa Dunkerqueen ja vuorovesilaskujemme mukaan meidän olisi pitänyt lähteä tosi aikaisin, jotta olisimme voineet hyödyntää myötäisen virran koko matkalta. Söimme kuitenkin aamiaisen kaikessa rauhassa ja lähdimme liikkeelle vasta klo 0945. Satama-altaan aukon kohdalla on liikennevalot, jotka näyttivät meille punaista eli laivoja oli tulossa pääsatamaan ja pienveneiden oli pysyttävä omassa karsinassaan. Kun väri muuttui vihreäksi ajoimme ulos.
Päivästä oli tulossa taas tosi helteinen ja Pohjanmeri oli aivan sileä, joten ei auttanut muu kuin ajaa koneella. Mikäpäs siinä, olihan meillä potkuri!
Belgian rannikko on itse asiassa melko yksitoikkoinen. Pitkät hiekkadyynit ovat rakennettu täyteen tylsän näköisiä hotelli- ja kerrostalokomplekseja. Tänneköhän EU-rahamme menevät? Belgiassa ei purjehdus tunnu olevan kovinkaan suuri harrastus verrattuna esim. Hollantiin. Maalta puuttuu kunnon reviirit pl. muutama kaupunkisatama Pohjanmeren rannalla. Oostenden satamassakin näimme enimmäkseen hollantilaisia veneitä, paria saksalaista ja yhtä pikkuruista suomalaista unohtamatta.

Suurimman osan ajasta purjehdimme 1-2 solmun myötävirrassa, mutta lähestyessämme Ranskaa muuttui virta vastaiseksi ja oli pahimmillaan n. 2 solmua. Käytännössä tämän huomaa siitä, että jos loki näyttää 5,5 solmua niin GPS-navigaattori vain 3,5 solmua. Pinnan suhteen vene liikkuu 2 solmua (vajaa 4 km/h) nopeammin kuin pohjan suhteen. Pahimmillaan virta voi olla yli 5 solmua, jolloin vene ei liiku minnekkään vaikka loki näyttäisi 5 solmua! Kovassa myötävirrassa etu on siis meidän puolellamme!

Seurasimme ns. sisäreittiä suoraan Dunkerqueen ja kipparin mielessä kävi myös tapaus, kun sankaripurjehtija Duncker erehtyi 70-luvulla navigoinnissa ja löysi Merivuokkonsa hiekkariutalta Dunkerquen edustalla. Ei mikään ihme, koska väylän läheisyydessä oli paikoitellen vettä jopa alle 1m. Onneksi nykyaikaiset navigaattorit tekevät navigoinnin näissäkin vesissä helpoiksi ja varmoiksi (?).
Nyt saavuimme siis vihdoin Ranskaan!

Dunkerquessa valitsimme ensin pilotkirjamme suositteleman ns. pääsataman eli Port de Grand Largen, mutta siellä olivat kiinnityssysteemit melko alkeellisia ja laiturit olivat rakennettu lähinnä lyhyempiä moottoriveneitä varten.

Saatuamme Cantanan kuitenkin kiinnitettyä, Mikko soitti Yacht Club Mer du Nordin satamamestarille ja tiedusteli meille paikkaa sieltä. Tervetuloa tänne vastattiin ja saimme paikan E15. YCMN-klubi oli kanavan vastarannalla kaupungin puolella ja siirryimme sinne hetkessä. Selvästi parempi vaihtoehto purjehtijoille!

Tähän sakkaa olemme pärjännneet kielitaidoillamme ihan hyvin, mutta nyt on jännittävää nähdä miten ranskalaiset puhuvat englantia. Jopa Hollannissa havaitsimme kuinka heikko monen hollantilaisen englanninkielentaito oli!
Kiertelimme kaupunkia ja ensimmäiseksi ostimme Belgian vieraslipun kotimatkaamme varten. Aikamme etsittyämme löysimme myös ruokakaupan.

Kaiken kaikkiaan mukavan tuntuinen merellinen pikkukaupunki.

Gourmee-illallinen aidon samppanjan kera Cantanassa! Skoolaukselle oli kaksi hyvää syytä: uusi maa ja Riitan pojan syntymäpäivä, kolmekymmentä vuotta äitinä tuli täyteen.

Illalla laskimme Reedsin taulukosta mikä olisi paras lähtöaika aamulla. Ongelmana oli Calaisin jälkeen Cap Grip Nezin aluella oleva 3-4 solmun vastavirta jota siis tulisi välttää. Päädyimme siihen että alueella on slakki eli virta juuri kääntymässä n 1200. Laskimme että 6 solmun keskinopeudella myötävirrassa meidän tulisi lähteä satamasta 0600.