Herätyskelloherätys 0700 ja köydet irti 0830.
Edessä oli taas purjehduspäïvä ja tavoitteemme oli, kuten ennenkin, saapua uuteen satamaan valoisaan aikaan.
Aluksi oli tuuli vielä melko heikkoa, mutta saimme pian purjeet ylös ja oikean hienon purjehduksen, leikkisän delfiinilauman saattelemana, kohti Gran Canariaa.
Matkalla piti venettäkin huoltaa. Olimme jonkun aikaa ihmetelleet, miksi pilssi täyttyy pikkuhiljaa vedellä. Kovassa tuulessa aallot lyövät välillä veneen yli, jolloin vettä pääsee luukkujen kautta myös pilssiin, mutta tätä tapahtuu nyt myös kevyessä tuulessa ja ihan satamassakin. Ainakin yksi syy tähän selvisi, WC:n jalkapumppu vuotaa hieman ja sitä kautta makeavesisäiliömme tyhjenee vähitellen pilssiin! Pumppu oli siis irrotettava ja selvitettävä, voiko sen korjata. Kippari sai sen avattua ja jo toisella yrittämisellä myös kasattua uudelleen, niin että se edelleen toimii, mutta vuoto ei tästä huolimatta loppunut. Hankintalistalla on siis uusi pumppu ennen Atlanttia. Onhan pumppu jo yli 20 v vanha ja tiivisteet ehkä jo hieman menettäneet joustonsa?
Edessä oli taas purjehduspäïvä ja tavoitteemme oli, kuten ennenkin, saapua uuteen satamaan valoisaan aikaan.
Aluksi oli tuuli vielä melko heikkoa, mutta saimme pian purjeet ylös ja oikean hienon purjehduksen, leikkisän delfiinilauman saattelemana, kohti Gran Canariaa.
Matkalla piti venettäkin huoltaa. Olimme jonkun aikaa ihmetelleet, miksi pilssi täyttyy pikkuhiljaa vedellä. Kovassa tuulessa aallot lyövät välillä veneen yli, jolloin vettä pääsee luukkujen kautta myös pilssiin, mutta tätä tapahtuu nyt myös kevyessä tuulessa ja ihan satamassakin. Ainakin yksi syy tähän selvisi, WC:n jalkapumppu vuotaa hieman ja sitä kautta makeavesisäiliömme tyhjenee vähitellen pilssiin! Pumppu oli siis irrotettava ja selvitettävä, voiko sen korjata. Kippari sai sen avattua ja jo toisella yrittämisellä myös kasattua uudelleen, niin että se edelleen toimii, mutta vuoto ei tästä huolimatta loppunut. Hankintalistalla on siis uusi pumppu ennen Atlanttia. Onhan pumppu jo yli 20 v vanha ja tiivisteet ehkä jo hieman menettäneet joustonsa?
Kanarian saarille ovat ns. tuulten kiihdytyskaistat tyypillisiä. Ne ovat saarten välissä olevia alueita, joissa tuuli voimistuu hyvin nopeasti jopa moninkertaiseksi. Teneriffan ja Gran Canarian välissä on suurin tällainen alue ja lähestyessämme Puerto Mogania alkoi tuuli todella voimistua, n. 10 solmusta aina 25 solmuun saakka. Vähensimme vastaavasti purjeita, eli rullasimme genuaa sisään ja otimme reivin isopurjeeseen. Vauhtimme pysyi siitä huolimatta reilusti yli 6:n solmun ja saavuimme perille n 1700.
Satama oli aivan täynnä, mutta onneksi olimme varanneet laituripaikan edellisenä päïvänä. Puerto Moganissa ei ole aísoja eikä peräpoijuja vaan pohjassa on ankkuriketju, joka on liitetty köysillä laitureihin. Saapuessamme paikallemme marinero nosti laiturin päästä ohuen köyden ylös ja vedimme sillä varsinaisen ankkuriköyden veneeseemme. Tämä on sinänsä ihan helppo tapa kiinnittää vene, varsinkin kun poislähtiessä ei tarvitse tehdä muuta kuin laskea ankkuriköysi pohjaan!
Samassa laiturissa oli toinenkin suomalainen Swan, merikarhututtujen Orvon ja Marja-Liisan Namihani, jonka istumalaatikossa meille tarjottiinkin heti kiinnittäytymisen jälkeen raikkaat valkoviinit tervetuliaisiksi. Namihani oli purjehdittu tänne Azorien kautta.
Puerto Mogania pidetään Kanarian saarten parhaimpana satamana ja sellaiseenhan pitää tutustua kunnolla. Ainakin ulkoiset puitteet ovat lupaavat ja lähes kaikki tarvittavat palvelut löytyvät aivan läheltä.
Olemme varanneet paikan 28.10 saakka, koska tämän ja Las Palmasin välillä ei ole parempaakaan vaihtoehtoa.
Nyt jatkamme siis lomailua reilun viikon verran.
Satama oli aivan täynnä, mutta onneksi olimme varanneet laituripaikan edellisenä päïvänä. Puerto Moganissa ei ole aísoja eikä peräpoijuja vaan pohjassa on ankkuriketju, joka on liitetty köysillä laitureihin. Saapuessamme paikallemme marinero nosti laiturin päästä ohuen köyden ylös ja vedimme sillä varsinaisen ankkuriköyden veneeseemme. Tämä on sinänsä ihan helppo tapa kiinnittää vene, varsinkin kun poislähtiessä ei tarvitse tehdä muuta kuin laskea ankkuriköysi pohjaan!
Samassa laiturissa oli toinenkin suomalainen Swan, merikarhututtujen Orvon ja Marja-Liisan Namihani, jonka istumalaatikossa meille tarjottiinkin heti kiinnittäytymisen jälkeen raikkaat valkoviinit tervetuliaisiksi. Namihani oli purjehdittu tänne Azorien kautta.
Puerto Mogania pidetään Kanarian saarten parhaimpana satamana ja sellaiseenhan pitää tutustua kunnolla. Ainakin ulkoiset puitteet ovat lupaavat ja lähes kaikki tarvittavat palvelut löytyvät aivan läheltä.
Olemme varanneet paikan 28.10 saakka, koska tämän ja Las Palmasin välillä ei ole parempaakaan vaihtoehtoa.
Nyt jatkamme siis lomailua reilun viikon verran.
No comments:
Post a Comment