Wednesday, September 30, 2009

28-30.9 Quinta do Lorde - Santa Cruz, Teneriffa 253 nm





28.9
Tankkasimme aamulla tankin täyteen dieseliä ja irrotimme köydet 1000. Saimme heti hienon lenssin, jota jatkui iltaan saakka. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä. Yöllä tuuli tyyntyi, joten jouduimme käynnistämään koneen nopeuden laskiessa alle 3 solmuun. GPS:n ilmoittama ETA eli arvioitu saapumisaika Teneriffalle siirtyi samalla vuorokaudella myöhäisemmäksi.
29.9
Yövahdit sujuivat tuttuun tapaamme, Riitalla auringonlasku ja -nousu. Mikolla siinä välissä koiravahti. Aamulla havaitsimme muutaman sadan metrin päässä venestämme valaita niiden aiheuttamasta vesisuihkusta päätellen. Myös kohtuukokoinen kilpikonna uiskenteli kaukana mantereesta!
Päivä meni Mikon nimipäivää viettäen ja suomalaisia hapankorppuja syöden.
Etenimme hyvää vauhtia kohti Teneriffaa.
30.9
Yö oli tosi lämmin ja pystyimme melkein purjehtimaan T-paidassa keskellä yötä! Tähän asti on yöpurjehduksilla tarvittu goretexejä. Kuu oli entisestään kasvanut ja oli 75%:nen, joten se yhdessä lukemattomien tähtien kanssa antoi meille hyvin valoa.
Saavuimme kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen Kanarian saarille, Teneriffalle. Teneriffa on saariryhmän korkein saari ja sen jylhät vuoret oli helppo tunnistaa jo aamuyöllä. Saaren huippu, Teide, kohoaa yli 3000 m merenpinnan yli ja on koko Espanjan korkein vuori!
Kiinnittäydyimme pääkaupungin, Sant Cruzin, uudehkoon Marina Atlanticoon n klo 11. Olimme sitä ennen olleet yhteydessä VHF:llä satamaan ja kaksi marineroa oli meitä jo vastassa ponttooni nro 3:lla.
Ystävämme Spica oli saapunut jo yöllä, mutta he lähtivätkin liikkeelle meitä aikaisemmin, aamulla klo 04!

Sunday, September 27, 2009

27.9 Quinta do Lorde Standby








Lomamme jatkuu ja innostuneena torstaisesta levada-vaelluksestamme kaipasimme sitä lisää.
Eihän siinä silloin muu auta kuin vuokrata taas auto ja lähteä levadalle spicalaisten kanssa.
Nyt valitsimme vaativamman levadan eli yhden, joka seuraa vuoren rinnettä yli 1800 m:n korkeudella. Tämä alkaa Pico do Arrieirosta ja päättyy Pico Ruinoon, josta palasímme lähtöpisteeseen. Tämä oli todella upea reitti, mutta kieltämättä aika vaativa. Polku seurasi vuoren reunaa ja lähes koko ajan kuljimme jyrkänteen reunalla, tosin meitä suojeli pahimmissa paikoissa kaide. Välillä oli polku räjäytetty tunneliin, jolla siirryimme vuoren toiselle puolelle. Nousut ja laskut olivat jyrkkiä ja näin korkealla siellä kyllä hengästyi aivan kunnolla. Ulkolämpötila oli n 12 astetta, mutta vaikka kuljimme pelkissä shortseissa ja T-paidoissa emme palelleet.
Matkan pituudeksi tuli tällä kertaa vain n 13 km mutta rasittavuudeltaan mielestämme ainakin edellisen 25 km:n levadan veroinen, koska liikuimme niin korkealla ja jyrkkiä nousuja ja laskuja oli paljon enemmän.
Palasimme satamaan n 18, jolloin Mikko maksoi satamamaksumme ja Riitta meni vielä spicalaisten kanssa kaupassa käymään Machinossa.
Olimme päättäneet lähteä heti aamulla jatkamaan matkaamme, koska sääennusteiden mukaan oli tulossa kovempia ja vastaisempia tuulia keskiviikkona. Matkaa Teneriffalle on n 250 nm, joten laskimme olevamme perillä keskiviikon aikana mikäli irroitamme köydet heti maanantai-aamulla.

Saturday, September 26, 2009

26.9 Quinta do Lorde Standby




Aamupäivämme kului työn merkeissä: Riitta pesi pyykkiä ja Mikko asensi uuteen PC:n ohjelmia. Saimme laitteen vihdoin toimimaan ja nyt on pidettävä peukkoja pystyssä, että selviämme tällä koneella lopun matkastamme! Ennen lähtöä olimme kyllä kuullut kokeneemmilta, että PC:n elinaika valtamerellä on noin puoli vuotta. Miksi siis ostaisimme uuden koneen ennen matkaa, kun sen joutuu kuitenkin uusimaan jossain vaiheessa? Nyt se vaihe on takanapäin ja vahingosta viisastuneena emme tule säilyttämään konettamme karttapöydällä, ainakaan kovan kelin aikana!
Iltapäivällä soudimme taas jollallamme läheiseen laguuniin snorklailemaan. Kuinka vesi voi olla niin kirkasta ja turkoosin väristä?
Ennen ruokailua kiipesimme vielä läheisen kukkulan huipulle, jossa on jonkunlainen kappeli. Kiipeily kannatti, koska sieltä oli tosi upea näköala satamaamme.

Friday, September 25, 2009

25.9 Quinta do Lorde Standby





Etelän loma jatkuu ja tänään meillä oli retkeilypäivä.
Kiertelimme vuokra-autollamme Madeiraa ristiin rastiin. Todella monipuolinen saari. Etelässä on paljon asutusta ja talot on rakennettu jyrkkiin rinteisiin. Kävimme myös Euroopan korkeimman niemen, Capo de Cirao´n , huipulla jonka jälkeen ajoimme vuorten yli luoteiskärjessä olevaan Ribeira de Janeraan. Siellä nautimme välipalan.
Palattuamme kotiin n kl 1830 oli uusi PC:mme jo odottamassa. Uskomaton suoritus: kahdessa päivässä Helsingistä Madeiran kaakkoiskulman venesatamaan. Stefanille tuhannet kiitokset avusta.

Thursday, September 24, 2009

24.9 Quinta do Lorde Standby







Eihän lomalle ole tultu laiskottelemaan!
Vuokrasimme Spican kanssa auton ja heti aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään levadan lähtöpistettä turistioppaan kartan perusteella. Löytyihän se ja aloitimme samantien patikoimisen.
Levadat ovat ikivanhoja kastelukanavia joita Madeiralla on kaiken kaikkiaan 2500 km. Näiden ansiosta saari on vihreä!
Levadat kulkevat vuorten seinämiä pitkin ja ovat välillä niin kapeita, että niiden reunalla olevan polun vieressä on jopa satojen metrien suora pudotus.
Kanavat ovat eri vaikeusastetta ja valitsimme Portelasta Ribeira Frioon kulkevan keskivaikean levadan. Tämä levada kulkee Laurisilvan metsän halki n 800 m:n korkeudella ja sen pituus on n 12 km. Jossain kohdissa on jonkunlainen aita estämästä kulkijaa putoamasta, mutta ei kaikkialla, joten korkean paikan kammoa potevat valitkoon helpompia reittejä!
Vaelleus Ribeiraan kesti n 3 tuntia ja koska automme oli jäänyt Portelaan niin vaelsimme pienen välipalan jälkeen takaisin lähtöpisteeseemme. Aikaa tähän n. 25 km:n vaellukseemme kului n 6 tuntia.
Kotimatkalla poikkesimme Machicon kaupungissa ruokaostoksilla ja palasimme 19 jälkeen veneeseemme.
Siinähän se lomapäivä menikin mukavasti.

Wednesday, September 23, 2009

23.9 Quinta do Lorde Standby




Olemme nyt etelän lomalla!
Aamu alkoi helteisenä ja aurinkoisena ja tavoitteenamme oli laiskotella ja jäädä tänne ainakin viikoksi lomailemaan.
Pumppasimme jollamme ja yhdessä Spican Maijan ja Toomaksen kanssa menimme läheiselle lahdelle snorklailemaan. Vesi on täällä uskomattoman kirkasta ja kaikenlaisia kaloja uiskenteli kivien välissä.
Stefan lähetti tekstarin, jossa hän ilmoitti, että uusi pc odottaa nyt vain DHL:n noutoa ja sen pitäisi olla meillä 3 työpäivän kuluessa. Emmehän muista, mitä sana "työpäivä" tarkoittaa, mutta koneongelmamme ratkennevat toivottavasti pian.
Saimme Spican varakoneen lainaksi, joten voimme sillä surffailla netissä ja päivittää tätä blogiamme. Siunatut spicalaiset!
Mitenköhän entisaikojen purjehtijat pärjäsivät ilman kaiken maailman tietokoneita parikymmentä vuotta sitten?

22.9 Porto Santo - Quinta do Lorde, Madeira 30 nm



Tavoitteenamme oli Madeiran pääsaari, jonne lähdimme heti aamulla selvitettyämme taas maasta- ja satamastalähtö-muodollisuudet.
Sataman virkailijan kysellessä, olemmeko varanneet paikan Quinta do Lordesta ja vastattumme kielteisesti, hän hoiti sen puolestamnme.
Alkuperäinen tavoitteemme oli purjehtia Funchalin satamaan, mutta siellä käynnissä olevien purjehduskilpalujen johdosta (Yksinpurjehdus Atlantin yli nurinpäin olevilla vessanpytyn kansilla!) satama oli muilta veneiltä suljettu.
Meillä oli heikko myötäinen tuuli ja lähestyimme satamaa n.klo 16. Meitä oli jo merellä kumiveneellä vastassa satamamestari, joka ilmoitti ohjaavansa meidät paikallemme ja avustavansa kiinnittäytymisessä.
Satama on rakennettu muutama vuosi sitten uudelle alueelle Madeiran kaakkoiskulmaan, jonne on rakenteilla myös jonkunlaista lomakylän tapaista. Palvelut satamassa ovat aivan erinomaisia, mutta paikka on kieltämättä melko syrjässä kaikista muista palveluista. Täältä järjestetään ilmainen autokuljetus lähellä olevaan Machicon kaupunkiin, jossa on mm. ruokakauppa. Jonkunlaiset bussiyhteydetkin toimivat myös sekä sinne että Funchaliin.
Spica oli saapunut tänne muutamaa päivää aikaisemmin ja jälleennäkemisen riemu oli tietysti tavaton. Käytyämme läpi kaikki viime aikojen tapahtumat päätimme mennä yhdessä syömään lähimpänä olevaan Canicalin satamakaupunkiin.
Jonkunlaiset fiestat lienee olleet menossa, koska kaupunki oli kukitettu ja siellä oli kaikenlaisia myyntikojuja, nyt illalla tosin jo suljettuina.
Aikamme etsittyämme löysimme Amarillo-nimisen ravintolan ja nautimme maukkaasta kalaruoasta. Kävely Canicaliin vuoren yli kesti noin 30 min, mutta kotiin palasimme taksilla, koska meillä ei ollut taskulamppuja mukana. Ja etelän yöt ovat pimeitä, varsinkin uuden kuun aikana.

21.9 Porto Santo Stand by





Aamulla kippari kävi ensimmäiseksi työkseen ilmoittautumassa viranomaisille ja satamakonttoriin.
Satamakonttorin virkailija kysyi, koska saavuimme ja kipparin vastatessa, etta keskiyön jälkeen hänelle kerrottiin, etta saavuimme jo klo 2245, meidan on filmattu! Eipä sillä ole väliä, täälla ollaan kuitenkin!
Saimme ohjeen siirtää veneen toiselle paikalle, koska nykyinen paikkamme oli varattu. Soitto VHF:lla satamaan ja parissa minuutissa toinen virkailija oli paikalla ja auttoi meitä veneen siirrossa.
Nautimme sen jälkeen myöhäisen aamiaisen istumalaatikossa ja helteessä.
Porto Santo on Madeiran pääsaaren nähden pieni ja syrjäinen paikka. Sataman ja kylän välia reunustaa pitkä hiekkaranta ja jossain on myös golfkenttä. Melko karu ja kalli0inen saari, josta puuttuu lähes kokonaan Madeiran pääsaaren vihreys.
Pitkänmatkan purjehtijoilla on tietyissä satamissa tapana piirtää sataman aallonmurtajaan veneensä logo . Porto Santo on yksi sellainen ja aallonmurtaja olikin täynnä siellä vierailleiden veneiden terveisiä. Mm. kotkalaisen Iiriksen maalaus oli vielä hyvässä maalissa.
Mikään turistipaikka tämä ei siis ole, mutta hyvä välietappi purjehtijoille menossa Portugalista kohti Kanarian saaria ja Karibiaa.
Kävimme kylässa ostoksilla ja nyt siis päivittämässa blogia nettikahvilassa.

Monday, September 21, 2009

17-21.9 Lagos-Porto Santo 450 nm



17.9
Lähdimme liikkeelle klo 1100 maksettuamme ensin satamamaksun.
Lagos on verrattain kallis satama, mutta he myöntävät ARC-veneille ensimmäisen yön ilmaiseksi ja seuraavistakin saimme 10 %:n alennuksen.Matka sinne on noin 450 nm, joten laskimme aikaa kuluvan n. 4 vrk. Matka taittui mukavasti reivatuin purjein melko kovassa kelissä ja iltaa myöten tuuli vielä yltyi, joten meillä oli todella paljon tekemistä. Otimme toisenkin reivin iso-purjeeseen, jota Cantanassa ei ole 20 vuoteen tarvinnut tehdä!
Tuulta oli reilusti yli 20 solmua ja aallokko monimetrista, joten lähelläkin olevat laivat hukkuivat välillä maininkeihin lähes kokonaan.
Kerran saimme pimeässä suoraan istumalaatikkoon ison aallon, joka täytti sen täysin. Osa siitä roiskahti myos veneen sisälle.
Vuorot jaettiin taas siten, että Riitta meni nukkumaan joskus klo 2300 jälkeen ja Mikko valvoi 0430:een, jolloin vaihdettiin osia.
Yölla sekä tuuli kovaa että myös satoi ajoittain, joten pimeätä oli. Kuu ei tänä yönä näyttäytynyt lainkaan.
Aamuyölla tuuli heikkeni jo 15- 18 solmuun.

18.9
Aurinko paistoi taas aamun sarastaessa ja tuuli oli tyyntynyt selvästi. Tuuliperäsimme "Heikki" oli ohjannut koko yön mallikkaasti pitäen kurssin koko ajan n. 240 asteessa eli suoraan kohti Porto Santoa.
Yön tuhoja tarkastellessamme totesimme, etta PC:mme oli kastunut vesiryöpysta eikä näyttöön tule enää kunnon valoa, jotta sitä voisi käyttää. Vahvalla taskulampulla sitä pystyi jotenkuten käyttämään, mutta ohjelmatkin alkoivat tökkia pahasti, joten laite todettiin entiseksi. Kone oli ollut yön karttapöydällä, mutta sen kansi oli kyllä ollut kiinni. Kaikkea sita sattuukin. Tuli tietysti ongelmia, koska täältä ei saa ostettua uutta PC:tä, jossa olisi skandinaaviset ääkköset.
Soittelimme PC-tuellemme Stefanille ja rupesimme miettimään, miten meille saadaan uusi kone.
Illalla saimme taivasviestin (siis satelliittipuhelimeemme) Toomakselta, joka antoi meille viimeiset säätiedot.
Puhelin ilmoittikin sen jälkeen, että laitteen SIM-kortti on incorrect eikä auennut enää. Muutaman akun ja SIM-kortin poiston jälkeen se käynnistyi, mutta pyysi nyt SIM PIN numeroa. Meidän numeroamme se ei enää hyväksynyt, joten puhelin jäi toistaiseksi mykäksi. Olihan meillä ollut siitä jo viikon verran iloa! Ihan kuin meillä ei näitä laiteongelmia olisi muutenkin.
Tuuli oli selvästi tyyntynyt, mutta purjeet antoivat kuitenkin hyvän 5 solmun nopeuden iltaan saakka. Silloin tuuli tyyntyi lähes kokonaan ja laitoimme koneen päälle.

19.9
Yö meni rauhallisesti. Mikko otti taas koiravahdin 23-04 ja Ritta auringonnousuvahdin 08:een saakka.
Atlantti oli tyhjä, mitään laivoja ei näkynyt koko yönä ja jatkoimme heikossa tuulessa kohti Porto Santoa.
Aamulla klo 0800 saavutimme puolen matkan pisteen eli matkaa oli jäljellä 225 nm. Tällä vauhdilla olisimme perilla sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä.
Stefanin ohjeiden mukaan olimme yrittäneet kuivattaa PC:tämme ja ihme tapahtui, näytön valo syttyi! Valitettavasti sillä ei voi kirjoittaa kuin joitakin konsonantteja, koska vokaalit puuttuivat kokonaan. Saisikohan sen myytyä halvalla Puolaan?
Tälla hetkellä Marokko on meitä lähin maa, sinne on matkaa noin 20o nm.
Lehtitietojen mukaan jotkut huimapäiset afrikkalaiset harrastavat myös innokkaasti matkapurjehdusta pienissä ja täyteen ahdatuissa veneissä, suuntana yleensä Kanarian saaret tai Espanja. Niita meidän lienee syytä karttaa mikäli emme tarvitse lisää miehistöä Cantanaan.
Juuri tanään tuli Navtexista varoitus, että parikymmenta subsaharalaista henkilöä on veden varassa jossain Marokon pohjoisosassa. Pyydettiin ilmoittamaan mahdollisista havainnoista.
Tänään satoi jonkun aikaa ja vesikuurojen sijaintia oli helppo seurata tutkalla. Tuuli oli heikkoa ja myötäistä. Kun se illemmalla heikkeni entisestään pistimme koneen pääälle.
Sähkon kulutuksemme on 2:n vuorokauden aikana ollut melko suurta, koska olemme lähinnä liikkuneet purjein ja pitäneet tutkaa päälla koko yön. Lisäksi jääkaappi, Navfaxi ja erilaiset mittarit kuluttavat sähköä, joten meidän on pakko välillä ajaa koneella, jotteivat akut kokonaan tyhjenisi. Olemme laskeneet, että Atlantin ylityksen aikana pitäisi päivittäin varata akkuja 2-3 tuntia, lähinnä konetta tyhjäkäynnillä ajaen. Meillä on myös aurinkopaneelit ja hyvällä ilmalla ne antavat parhaimmillaan 2 A virtaa.
Illalla 2200 olimme purjehtineet 2/3 matkastamme

20.9
Mikko oli taas vahdissa 0430:een saakka, jonka jälkeen Riitta jatkoi ja sai nauttia auringonnoususta.
Aurinko tosiaan paistoi pilvettömälta taivaalta ja matkamme eteni miellyttävimmässä merkeissä kuin eilen, pilvisellä ja sateisella säällä.
Veden lämpötila nousi jo 23 asteeseen ja se oli muuttunut väriltään todella siniseksi täällä 4000 m pohjan yläpuolella.
Harmittaa, kun Iridium ei toimi ja toivottavasti kukaan ei ole ollut huolissaan meistä. Puuhastelimme kaikenlaista, kotitöitähän liikkuvassakin kodissa riittää!
Kuvasimme tänään sekä auringonnousun että sen laskun.

21.9
Saavuimme Porto Santon satamaan keskellä yötä, klo 0008.
Löysimme ponttoonilaiturin päästä vapaan paikan, johon kiinnitimme veneen parin valveilla olevan naapurin avustamana.

16.9 Lagos Standby

Aamupäivällä oli ohjelmassa kaasupullon vaihto. Se tapahtui nopeasti viereisen kalasataman varusteliikkeessä. Pullon sisältö kestää meillä noin 4 viikkoa ja kun meillä on aina toinen täysi pullo varalla ei kaasu pääse loppumaan.
Tanään meidät oli kutsuttu Kauppiloiden kotiin saunomaan. Aito suomalainen sauna Lagosissa! Näköala vilpolasta merenlahden yli! Mahtavaa.
Mukavaa jutustelua ja Pekan valmistamasta ilta-ateriasta nauttien. Tuhannet kiitokset Riitalle ja Pekalle, teitte meidän Lagosin oleskelustamme yhtä juhlaa!

15.9 Lagos Standby








Olimme saaneet meilin joitakin päiviä sitten Riitta ja Pekka Kauppilalta, jotka ovat asettuneet asumaan Lagosiin. He ovat ostaneet asunnon Lagosin vanhasta kaupungista ja käytännössä rakentaneet talon aivan alusta uudelleen ja sisustaneet sen tosi tyylikkäästi, suomalaisen maun mukaan.
Riitta ja Pekka ovat todellisia matkapurjehtijoita kierrettyään s/y Saremalla ARC:n mukana 2002, sen jälkeen purjehtineet seka Tyynellä Valtamerellä että Alaskassa ja vene odottaa nyt Alaskassa matkan jatkamista ensi keväänä.
Tapasimme Pekan Vene-09 messujen yhteydessä esitelmätilaisuudessa, jossa hän kertoi heidän Alaskan matkastaan. Emme silloin arvanneet, etta tapaisimme heidät puoli vuotta myöhemmin täällä Lagosissa.
He kertoivat haluavansa mielellään auttaa meitä päivittäisissä askareissamme kuten kaupassa käynnit, pyykinpesu jne. Todella mukavia ihmisia!
Ensin ajoimme Lidliin, sitten seuraavaan kauppaan ja lopulta Kauppiloiden kotiin pistämään pyykkimme heidän pesukoneeseen.
Kävimme vielä illan päätteeksi porukalla paikallisessa ravintolassa nauttimassa kalaherkuista.

Tuesday, September 15, 2009

14.9 Sines-Lagos 72 nm

Heräsimme klo 0630 ja pika-aamiaisen jälkeen irrotimme köydet 0730 auringon jo noustua 15 min aikaisemmin.
Saimme upean lenssin ja matkalla saimme taas vieraaksemme kaipaavamme delfiiniparven. Veden lämpötla oli noussut 15 asteesta 22 asteeseen täällä Algarvessa!.
Capo da Vicente on toinen Capo ( niemi) Capo da Rocan ohella, joka on tunnettu kovista tuulista, joten olimme nyt paremmin varautuneita siihen. Lähestyessämme Capoa näin todella tapahtui ja saimme melkein myrskytuulen kiertäessämme tämän Capon ja jatkoimme matkaa reivatuin purjein 7-8 solmun nopeudella. Tavoitteemmehan oli ollut lähteä aamulla auringon noustaessa ja saapua satamaan ennen auringon laskua. Lähtömme myöhästyi 15 min ja saapuminen jopa 30 min, mutta löysimme hyvin sataman odotuslaiturille pimeydestä huolimatta.
Näille leveysasteilla aurigon laskiessa pimeys seuraa melken välittömästi, koska aurinko laskee suoraan mereen (tai mihin nyt lieneekään). Ennen satamaa on kävelysilta, joka avataan pyydettäessä VHF:llä, mutta sovimme sataman toimiston kanssa jäävämme odotuslaituriin ja siirtyvämme sitten valoisaan aikaan sataman puolelle.
Meillä on ollut tapana viettää kuivaa maanantaita, mutta tämän päivän kokemuksen jälkeen olimme sitä mieltä, että sen verran rankan urakan jälkeen saimme ottaa yhdet GD:t ( siis Gammeldanskit).
Söimme veneessä ja menimme lopen uupuneina nukkumaan.
Kaikki blogiamme seuraavat: Olisi todella mukavaa saada teiltäkin viestejä ja kommentteja. Se onnistunee parhaiten rekisteröimällä blogimme seuraajiksi ja miten se sitten tapahtuu niin emme tiedä mutta kyselkääpä lapsiltanne! Riitta ja Mikko

13.9 Cascais - Sines 53 nm




Lähtö klo 0930 ja ensin purjein etelään, mutta tuulen tyyntyessä jouduimme ajamaan enimmäkseen koneella.
Päivä kului kuitenkin leppoisasti delfiinejä seuraten ja aurinkoa otten. Innostuihan kippari myös suihkuun, kun veden lämpötila oli noussut jo 20:een asteeseen.
Ennen satamaan tuloa pitää venessä hyvissä ajoissa viedä sekä kiinnitysköydet keulaan ja kiinnittää leputajat siuvuille. Työjärjestyksemme on ollut sellainen että Riitta huolehtii näistä askareista ja Mikko laskee purjeet.
Perillä Sineksessä olimme klo 1900.
Sines on iso öljy- ja teolisuussatama, mutta mukava pieni vierassatama on niiden välissä. Tapasimme satamassa kaksi suomalaisvenettä, s/y Margaritan ja s/y Chironin. Margaritalla on samantapainen reittisuunnitelma kuin Cantanallakin, mutta ei osallistu ARC:iin. Chiron on purjehtinut Välimerellä ja on nyt jo kotimatkalla Suomeen.
Sisäänkirjoittautuminen oli tyypillistä Portugalia. Samat lomakkeet täytetään ensin satamatoimistossa, jonka jälkeen maahantuloviranomainen astuu veneeseen ja täyttää omiin lomakkeisiin samat tiedot. Mikäpä siinä, jos sillä lievennetään työttömyyttä.
Riitta paistoi pihvit ja söimme tänään kotona.

Saturday, September 12, 2009

12.9 Lissabon- Cascais 12 nm




Nyt olimme saaneet tarpeeksemme Lissabonista ja halusimme vihdoin jatkaa matkaamme. Ajaessamme aamulla ulos Lissabonin satamasta otimme kuvan s/y Tarasta. Tara on tunnettu merentutkimuslaiva, jonka aikoinaan Uusi-Seelantilainen Sir Peter Blake ralennutti tutkiakseen maailman meriä. Joitakin vuosia sitten Sir Peter koki surullisen lopun merirosvojen ammuttua hänet jossain Etelä-Amerikassa.
Ajaessamme ulos saapui valtava brasilialainen purjelaiva satamaan. Oliskohan käynyt kesällä Suomessa tall Ship Racessa?
Lissabonin maamerkki on historiallinen Belemin portti jonka ohitimme nöyrinä suomalaisina.
Päivä oli lähes tyyni, joten purjehtiminen Sinekseen sai odottaa parempia tuulia, joten ajoimme koneella Cascaisin vierasvenesatamaan.
Cascais on varsinainen lomakeskus ja sataman taso niitä parhaimpia tällä matkalla, ihan jetset-luokkaa. Satamamaksukin olisi normaalisti 39 €, mutta onneksi Nautor on ajatellut köyhiä Swan-omistajia ja saanut sovittua meille 15 %:n alennuksen.
Tässäkin satamassa oli hyvin tilaa ja puitteet todella hienoja. Sataman alueella sijaitsee myös toinen toista parempia ravintoloita ja muuta veneilyyn liittyvää rekvisiittaa. Nettiyhteyttä ei valitettavasti ole, joten läppäri reppuun ja kaupungille. Löysimme MacDonaldsin, jossa on wlanni mutta emme saaneet sitä toimimaan.
Läheltä löytyi kuitenkin Cybernet-kahvila jossa nyt olemme.