Thursday, December 31, 2009

30.12 Union Island- Bequia 31 nm


Auringonlasku Bequilassa
Olimme eilen illalla sopineet kahden nuoren cliftonilaisen pojan kanssa, että he tuovat meille aamulla aamiaisleivät, eli patongit.  Nautimme aamiaisen jo  n. klo 08 ja pojat olivat ilmeisesti jo koulun penkillä, koska sovittua leipää ei ilmestynyt pöytäämme. Onneksi varastostamme löytyi vielä Las Palmasista ostettua saksalaista kestoleipää,  joten emme joutuneet lähtemään merelle tyhjin vatsoin.
Palasimme 6 tunnin  purkehduksen jälkeen n. klo 15 Bequiaan, jossa saimme suojaisen poijupaikan.
Jotenkin tuntui, että kaikki paikat ovat nyt suolaa täynnä? Meillä oli kova vastatuuli koko päivän ajan ja ehkä sitä suolaakin pärskii erilailla?
s/y Seili on edelleen täällä ja raitilla tapasimme myös Pauliinan kipparin.
Päivän tärkeä tehtävä oli varata Riitalle kampaaja huomiseksi ja saada wifi-tunnukset Coco-baarista. Molemmat onnistuivat ja bonuksena saimme varatuksi Mikollekin parturiajan.

Wednesday, December 30, 2009

29.12 Clifton, Union Island

Plat tuli aamulla noutamaan Mikon moottoriverstaaseen konsultaatiota varten.
Ranskalainen asentaja valitti, että koneen ruuvit ovat niin hapettuneita, ettei hän saa niitä avattua ilman väkivaltaa. Sovimme, ettei meillä ole vaihtoehtoja ja tehköön mitä parhaaksi katsoo.

Platin kanssa konsultaatiomatkalta.
Kerroin huolestani Platille ja hän lupasi saman tien katsella ympärilleen, jos hän löytäisi meille tarvittaessa toisen koneen. Kuulemma pieni vähänkäytetty Yamaha olisi myytävänä 1000 EC$:lla ja saamme sen koeajettavaksi iltapäivällä. Kyseinen kone oli kuitenkin niin huonokuntoinen eikä edes kunnolla startannut, joten kauppoja ei syntynyt.
Onneksi oma koneemme saatiin huollossa kuntoon, joten tältä erää ovat koneongelmat ratkaistu.
Kävimme illalla pienessä riutan luona olevassa saaressa, joka on muunneltu "Happy Island" - drinkkibaariksi. Perämoottorimme  onnistuneen korjauksen kunniaksi nautimme siellä yhdet rommipunssit.


Lentoasema vierellämme

Happy Islandin pysäköintialue

Aurinko laskee

28.12 Tobago Cays – Clifton, Union Island 12 nm, 12 36N, 61 25W

Yö oli melko tuulinen, mutta riutat suojasivat meitä hyvin suurilta aalloilta. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa jo aamulla ja seurata Spican esimerkkiä ja käväistä Union Islandissa.
Union Island kuuluu vielä Grenadiineihin, joten meidän ei tarvitse välittää maahantulomuodollisuuksista. Seuraava valtakunta etelään päin mentäessä on Grenada ja tämänhetkisen suunnitelmamme mukaan käännymme Union Islandin jälkeen taas pohjoista kohti.
Tuuli oli melko idänpuoleista ja navakkaa, mutta matka oli vain 12 nm.
Lähestyessämme Union Islandin ainoaa kaupunkia, Cliftonia, tuli Spica meitä vastaan. He olivat jo siirtymässä ankkuriin saaren lounaisosassa olevaan Chathamin lahteen. He olivat olleet yön pursiseuran laiturissa ja kyllästyneet swellien aiheuttamaan keinuntaan. Saapuessamme satamaan oli Plat-niminen boatboy jo veneellään meitä vastassa tarjoten meille poijupaikkaa. Sehän sopi meille mainiosti ja saimme näköalapaikan riutan läheltä ja yllätykseksemme aivan Elainen vierestä.
Kävimme jollalla (vaihteeksi moottorilla) Cliftonin keskustassa josta löysimme sekä pankkiautomaatin että pari vaatimatonta kauppaa.
Pursiseuran ravintolassa luimme sähköpostimme ja luovutimme heille samalla LLV:n pienoislipun. Lippu saikin heti kunniapaikan ravintolan baarissa.


LLV:n lipun luovutus Cliftonin pursiseuralle

Yleisvaikutelmana voimme todeta, että ihmiset ovat näillä Grenadiineilla hyvin ystävällisiä ja auttavaisia eikä meillä ole kertaakaan tullut sellainen tunne, että meitä yritetään huijata. Pystymme mielestämme liikkumaan turvallisesti kylissä eikä veneessämmekään ole käynyt kutsumattomia vieraita. Kaupustelijoita tulee erilaisilla veneillä myymään tuotteitaan mutta jos emme halua ostaa mitään, he poistuvat toivottaen hyvää päivänjatkoa !
Palatessamme veneelle sammui jollan moottori kuumennettuaan liikaa. Impelleri oli ilmeisesti hajonnut, mutta onneksemme Plat oli sattumalta aivan vierellä ja vei koneen samalla huollettavaksi luvaten palauttaa sen korjattuna.

Päivän sankari Tane Kääriä
Söimme illalla yhdessä Elainen porukan kanssa pursiseuran Anchorage-ravintolassa Tanen 64-v. synttärin kunniaksi.


Anu ja Kössi

Maailma on pieni kun totesimme, että Kössin vaimo Anu Saxen tuntee hyvin sekä Mikon Pekka-serkun että Reijon ja Rabben. Paljon terveisiä Anulta heille kaikille!
Ihan mukava ilta ja saimme kyydin Elainen jollassa sinne ja takaisin.

27.12 Tobago Cays

Päivä kului mukavasti laiskottelun ja uimisen merkeissä.


Soudimme jollalla Baradel-saaren rantaan, josta käsin kävimme snorklaamassa. Seurasimme kilpikonnien uimista ja niitä täällä on todella paljon. Veneemme ohi ui vähän väliä isoja kilpikonnia, ilmeisesti niiden reitti Baradel-saaresta seuraavaan saareen menee ohitsemme? Harmi, että ne eivät ole mitään varsinaisia linssiluteita, heti kun kameramme oli esillä, kilpikonnat sukelsivat!





Tobago Cays kuuluu luonnonsuojelualueeseen ja vierailijoilta peritään pieni maksu, 10 EC$/ henk. / vrk jonka lisäksi poijusta peritään 40 EC€:n vuokraa, jollei käytä omaa ankkuria. Valitsimme poijukiinnityksen, koska sellainen oli tarjolla ja paikka on todella avoin Atlantin tuulille, jotka ovat ajoittain todella kovia.
Nyt on onneksi tuullut vain kohtuullisesti, kuinka paljon on arvoitus, koska eihän TackTick-mittarimme toimi tietenkään täälläkään!

26.12 Bequia - Tobago Cays 25 nm, 12 40 N ja 61 21 W

Tapaninpäivä.
Aamupäivällä yritimme nostaa käteistä kylän molemmista automaateista, mutta tuloksetta. Ilmeisesti rahat ovat loppuneet ja koska nyt on lauantai, emme tiedä tuleeko sitä ennen maanantaita, joten emme jääneet niitä odottamaan. Meillä on vielä jonkun verran EC$:eita ja lisäksi myös US$:eita, joten emmeköhän pärjää niillä, varsinkin kun olemme menossa alueelle, jossa ei juuri ole kauppoja!


Bequian joulukatu!

Bequiaan oli saapunut tänään suomalainen vene, iso moottoripurjehtija Clipper Nighthawk. Vene on purjehtinut näillä vesillä jo parikymmentä vuotta, joten paikat ovat hyvin tuttuja. Meidät kutsuttiin ankkuriryypylle ja saimme myös heiltä muutaman hyvän satamavihjeen.


Onnistuimme myös tankkaamaan 36,6 gallonaa vettä (54,90 EC$) Daffodilin vesi-dieselproomusta n klo 12, jonka jälkeen lähdimme matkaan.
Nostettuamme genuan purjehdimme suoraan Tobago Caysiin.
Tobago Caysissä on suomalaisila vahva edustus: kuunari Helenan lisäksi siellä oli jo Luna Azzurra, Spica, Elaine ja Cara Mia.
Toomas tuli meitä jollalla vastaan ja ohjasi meidät vapaalle poijulle, joten emme joutuneet käyttämään ankkuriamme.
Paikkamme on tosin täysin avoin Atlantille, mutta riuttojen suojaama, joten aallokko on hyvin maltillista.
Tobago Caysiä kutsutaan paratiisin jalokiveksi ja nyt ymmärrämme kyllä miksi: turkoosi vesi on aivan kirkasta ja meren pohja näkyy hyvin vielä yli kymmenen metrin syvyydessä.
Snorklaajien ja sukeltajien paratiisi!
Tobago Caysin muodostavat 5 saarta, joita suojaa laaja Horseshoe-riutta.
Pian saapumisemme jälkeen aurinko laski, joten päätimme nauttia tämän suurenmoisen paikan luonnosta enemmän huomenna.

Monday, December 28, 2009

25.12 Bequia

Joulupäivä on Karibiallakin pyhäpäivä ja useimmat kaupat ovat tänään kiinni.
Kävimme jollalla Bequian kylässä, mutta muuten viihdyimme lähinnä omassa veneessämme.
Mikko onnistui korjaamaan vesimittarimme. Sen uimuri oli tarttunut tankin seinään, eikä siksi pystynyt liikkumaan vapaasti. Nyt mittari tosin toimii, mutta vettä onkin kulunut yllättävän paljon, joten meidän on saatava sitä lisää ennen kun jatkamme matkaamme.


Satamassa liikkuu proomu, joka myy sekä vettä että dieseliä, mutta kuulimme Luna Azzuralta, että vesi on päässyt heiltäkin loppumaan ja sitä saadaan vasta huomenna lisää.

Friday, December 25, 2009

24.12 Bequia

Vietimme erilaisen joulun täällä Bequiassa.
Kova tuuli on jatkunut jo useamman päivän, joten veneet riuhtovat kiinnitysköysiään ja pyörivät jatkuvasti poijujensa ympäri. Lahden pohjukassa on selvä kahden vuoren muodostama sola, jossa tuuli ilmeisesti tiivistyy aiheuttaen tällaisen ilmiön.Poijut ovat tiettävästi lujasti ankkuroitu pohjaan, joten olomme tuntui villistä menosta huolimatta ihan turvalliselta.


Veneestä veneeseen myyjä tarjoaa jouluviinejä Cantanalle

Soudimme jollalla ensin lähellämme olevaan Gingerbread Hotellin wifi-kahvilaan, jonka jälkeen kävimme kylässä ruokaostoksilla.


Kylä on melko pieni, mutta siellä on  muutama ruokakauppa ja myös pari pankkiautomaattia (yleensä tyhjiä joulupyhien aikana!)

Kauppojen valikoimassa on kieltämättä vielä parantamisen varaa, mutta näillä on pärjättävä!

Luna Azzurran Fredrik kävi kutsumassa Cantanan miehistön jouludrinkille. Todella mukavaa. Amanda oli piirtänyt Cantanasta hienon piirroksen, jonka saimme joululahjaksi.


Nuori taiteilija Amanda Stenius


Luna Azzurralla Kati ja Andreas
Illalla soudimme Devils Table-nimiseen ravintolaan, jossa söimme s/y Seilin Annen ja Arin kanssa joulupäivällisen. Ravintola on ruotsalaisessa omistuksessa, mutta ruoka oli tosi hyvää!


Mikko, Ari, Anne ja Riitta Devils Tablen Jouluillallisella

Saimme tänään viestin Fogelin Merjalta ja Ollilta. He ovat vielä Las Palmasissa odottelemassa parempia ilmoja. Nyt vallitsevat kuulemma etelämyrskyt. Parhaat terveiset täältä sinne Atlantin taakse!

Thursday, December 24, 2009

23.12 Wallilabou - Bequia,St Vincent. 17 nm




John niminen boatboy tuli aamulla myymään meille tuoretta leipää ja vei myös roskapussimme mennessään. Hän auttoi meitä myös köysiemme irrottamisessa ja olimmekin liikkeellä jo n klo 09.
Saarten suojan puolella tuulee yleensä heikosti, mutta niiden välistä sitä vastoin jo melko navakasti. Saimme genuan nostettua melko pian ja purjehdimme 6-7 solmun vauhtia St Vincent ja Grenadiineille kuuluvalle Bequialle. Bequia on saari St Vincentin ja Mustiquen välissä ja sillä asuu n 5000 ihmistä.
Boatboy Julian ohjasi meidät paikallemme ja sovimme hänen kanssaan jäävämme tänne ainakin 3:ksi päiväksi. Syvyyttä tässä lahdessa on 3-5m, joten turkoosissa ja tosi kirkkaassa vedessä meren pohja näyttää olevan niin lähellä, että se olisi jopa käsin kosketeltavissa
Bequian Admiralty Bay on paikka, jonne skandinaavisten veneiden on tapana kerääntyä joulun viettoon.
Saavuttumme sinne oli paikalla ainakin 7 suomalaista venettä sekä lukuisia ruotsalaisia ja norjalaisia veneitä. Osa niistä oli meille tuttuja jo ARC:sta, mutta osa muuta kautta saapuneita. Lahti alkaa iltapäivällä täyttyä purjeveneistä ja niitä on arviomme mukaan illalla jo reilusti toista sataa, eri puolilta maailmaa saapuneita.
s/y Seili oli tullut Cap Verden ja Barbadoksen kanssa tänne ja oli mukava tavata heidät pitkästä aikaa.
Kävimme jollalla Bequian kylässä ostamassa ruokaa vaatimattomasta supermarketista ja samalla matkalla myös joitakin vihanneksia ja hedelmiä vihannestorilta.
Illalla söimme uunissa paistettua Blue Marlinia.

22.12 Ansa Chatanet-Wallilabou, St Vincent. 37 nm













Heräsimme aamulla aikaisin klo 0630, koska emme halunneet jäädä tänne pidempään. Saimme mukavan sivutuulen seuraavaan valtioon, San Vincentiin.
Saavuimme Wallilaboun pieneen lahteen klo 14 aikoihin, jossa paikallinen boatboy auttoi meitä kiinnittäytymisessä. Keula kiinnitettiin poijuun ja peräköysi laiturin pollariin. Wallibaloussa filmattiin "Pirates of Carribbean" -elokuvaa joitakin vuosia sitten ja osa rekvisiittaa on edelleen tallessa turistien ihmeteltävänä. Elokuvan teko oli tälle pienellä paikkakunnalle taatusti iso asia.
Wallilaboussa vilisi boatboyseja, jotka liikkuivat pienillä soutuveneillään veneiden luona. He tarjosivat kaikenlaisia palveluja meille purjehtijoille: myivät hedelmiä ja leipää ja auttoivat sekä poijuun kiinnittäytymisessä että aamulla köysien irrottamisessa. Poijulaiturissa oli laiha mies odottamassa, että joku tulee jollalla laituriin, jotta hän voi pienen tipin toivossa kiinnittää jollan köydet pollariin.
St Vincent on selvästi köyhempi valtio kuin Saint Lucia, mutta ihmiset silti hyvin ystävällisiä. Valtion oikea nimi on St Vincent ja Grenadiinit ja saariryhmään kuuluu St Vincentin pääsaaren lisäksi ryhmä muitakin saaria
Wallilaboun ainoa ravintola oli hyvin alkeellinen, emmekä käyneet syömässä siellä, koska Spican väki toi meille maistiaisiksi valtavan palan Blue Marlinia. He olivat monen tunnin uurastuksen jälkeen onnistuneet saamaan kalan nostettua veneeseen. Kala oli yli 2 m pitkä ja painoi yli 30 kg, miehen kokoinen vonkale, ja siitähän riittäisi syötävää viikoiksi jos vain olisi pakastin. Tosi herkullinen kala, kiitos siitä Spicalle.
Cantanassakin oli uistin tänään vedessä, mutta tällä kertaa meillä ei tärpännyt.
Alkeellisen ravintolan yhteydessä oli vähintään yhtä alkeellinen suihku, josta Riitta kävi täysin siemauksin nauttimassa.

21.12 Marigot Bay - Ansa Chatanet, 7 nm







Aamupäivällä kävimme ensin selvittämässä itsemme ulos paikallisella poliisiasemalla ja kaikkien muodollisuuksien jälkeen otimme suunnan etelään kohti Pitoneita.
Jäimme poijuun Anse Chatanettiin ja snorklasimme ja söimme siellä Rodney Baystä ostamamme pihvit.
Paikka on Saint Lucian länsirannalla ja on aivan avoin länsituulille. Ne ovat onneksi melko harvinaisia, mutta swelli, yhdistettynä etelävirtaan keinutti venettämme koko yön melkoisesti.
Emme käyneet edes maissa, koska täällä ei ollut mitään nähtävää.

20.12 Rodney Bay-Marigot Bay, St Lucia. 8nm

Marigot Bayn marina

Happy Hoursilla Elainen Helinän ja Kallen kanssa



Aamulla tankkasimme vesitankkimme täyteen ja totesimme että vesimittarimme mukaan tankkimme on edelleen 50 % täynnä vaikka hanasta ei tule kuin ilmaa. Anturi oli siis juuttunut paikoilleen ja kun kippari avasi tankin ja hieman putsattuaan hammasharjallaan anturia totesi että kyllä sen pitäisi nyt toimia. Tankki taas kiinni ja vettä täyteen mutta mittari ei liikahtanut enää juuri lainkaan. Tilanne on nyt sellainen että tankki joudutaan pumppaamaan melko tyhjäksi ennen kuin se voidaan uudelleen avata, muuten vesi valuu mittarin aukosta veneen turkille. No, eihän tämä ole mikään ongelma ja täytimme varmuuden vuoksi yhden 5 l irtokanisterin jotta vesi ei lopu kokonaan.
Lomamme seuraava vaihe alkoi ja irrotimme köydet Rodney Bayn satamasta n 1200. Olimme sitä ennen käyneet myös maksamassa satamakonttorissa käyttämästämme vedestä ja sähköstä, yhteensä 20.02 EC$.
Nostimme pian genuan ja sammutimme moottorin. Jolla oli hinauksessa koska matkaa oli vain n 6 nm. Tuulimittarimme rupesi yllättäen toimimaan n 5 nm:n päästä Rodney Baystä
Saavumme Marigot Bayn satamaan ja paikallinen boatboy oli meitä vastassa tarjoten meille poijupaikkaa. Spica oli sitä enne ilmoittanut meille VHF:llä että he pyytävät 80 EC$:a mutta Spica oli onnistunut tinkimään sen 40 EC€:iin. Käytimme samaa taktiikka ja teimme myös dealin 40 EC€:stä.
Satamassa snorklasimme ja uimme ja kippari pesi veneen vesilinjan ja osan pohjaa. Hyvin oli pysynyt puhtaana koko Atlantin ylityksen ajan. Kiitos ja kehut taas Kyöstille Jotunin tehokkaasta pohjamaalista
Klo 17 tapasimme Elainen porukan rannassa olevassa ravintolan happy hoursissa. Ihailtuamme auringonlaskua, jäimme sinne vielä Riitan kanssa syömään maittavan mahimahi-illallisen.

Sunday, December 20, 2009

19.12 Saint Lucia

Tulitanssia!
Luokkavoittaja Luna Azzurra. Hyvä Suomi!
Onnea Spicalaisille
Paikallinen steelband viihdyttämässä juhlijoita
Päättäjäisjuhlat alkavat
Roger korjaa perämoottoriamme assistenttinsa kanssa.

Pumppasimme iltapäivällä kumijollamme kauppareissua varten. Yrittäessämme käynnistää perämoottorin, se ei käynnistynytkän. Ongelma ei tietenkään tullut yllätyksenä, mutta jotain oli tehtävä heti jotta ehtisimme vielä tänään kauppaan. Nyt on lauantai ja koska tarkoituksemme on jatkaa matkaamme jo huomenna on kone saatava kuntoon samantien. Apua löytyikin onneksemme nopeasti satamastamme. Tumma Roger oli paikalla korjaamassa yhtä toista konetta ja hän tuli apuumme. Avattuaan kaasuttimen totesimme sen olevan täynnä suolakiteitä! Puolen tunnin kuluttua kone toimi taas ja olimme 100 EC$ ( 25 €) köyhempiä. Maksoimme ilomielin.
Ajoimme jollalla suureen supermarkettiin ruokaostoksille. Jollia varten on oma laituri jossa ns boatboysit vahtivat pientä tippiä vastaan veneitä. 5 EC$:ä tuntui olevan sopiva määrä.
Tämä paikallinen valuutta , Eastern Caribbean Dollar, on voimassa lähes koko Itä- Kariban alueella ja sen arvo on sidottu US$:iiin kursilla joka vastaa n 100 EC$ = 25 €

Tänään oli ARC:n päättäjäiset juhlineen ja palkinnonjakotilaisuuksineen. Tilaisuus oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa jaettiin useammat pienemmät palkinnot ja jatkotilaisuudessa, tauon jälkeen, sitten kaikkien sarjojen voittajien palkinnot.
Suomalaiset pärjäsivät oikein hyvin. Luna Azurrra voitti oman luokkansa Finngulf 46:llä. Spica oli 4:s luokassaan Finngulf 38:lla ja Cantana voitti vanhimman veneen palkinnon (Swan 36 vuodelta 1969). Palkintona saimme hierontapalveluja Saint Luciassa! Omassa luokassa Cantanan sijoitus oli 10:s (17 osallistujaa H-luokassa).


Espumeru voitti myös katamaraniluokassaan 4:n palkinnon.
Voittajien palkinnot olivat todellä näyttäviä pyttyjä. Ne eivät onneksi vie turhan paljon tilaa voittajaveneissä koska niitä ei saanut viedä mukanaan. Järjestäjien toimesta voittajat vain valokuvattiin pyttyjen kanssa jonka jälkeen pytyt jäävät ARC:lle seuraavaa kilpailua varten.

18.12 Saint Lucia

Suomessa on nyt - 20 astetta pakkasta ja täällä + 30 astetta hellettä.
Mikko kävi ostamassa pienen tuulettimen veneeseen jotta saisimme ilman paremmin liikkeelle. Tänään oli taas sadeton pivä joten ohjelmasa oli myös veneen lakkausta.
Illallisen jälkeen nautimme Ainon tradenomi-tutkinnon johdosta lasilliset oikeata samppanjaa, Suomesta saakka kuljetettuna. Onnea vaan Ainolle!

Thursday, December 17, 2009

17.12 Saint Lucia

Ihan hyvä kauppa
Uusi osoitteemme, Rodney Bay C6

Riitta ostaa hedelmiä ovelta ovelle myyjältä
Heräsimme karibialaiseen vesisateeseen!
Koska tänään ei ollut säiden puolesta sopiva ilma lakkaukseen, sovin Jeremiahin kanssa peruttavamme koko urakan, ainakin toistaiseksi. Lakkaukseen olisi mennyt 3 vrk ja tarkoituksemme on jatkaa matkaamme jo sunnuntaina joten aika ei olisi riittänyt kunnon työhön. Täytynee tehdä kuten aina ennenkin, eli lakata itse.
Saimme tänään myös vaihdettua venepaikkamme F9:stä Luna Azzurralta vapautuneeseen C6.een. C-ponttonissa on 220V/50 Hz käytössä joten pystyimme vihdoin lataamaan akkujamme.
Saimme täytettyä paikallisessa pesulassa (!) kaasupullomme. Yleensä näitä camping Gaz-pulloja ei täytetä paikallisesti vaan vaihdetaan aina uuteen. Täällä tehdään toisin ja myös sisältö on erilaista koska normaalin butaanin tilalla siinä on nyt propaania. Täytyy ostaa sitä mitä on tarjolla!
Kävelimme ehkä kilometrin päässä olevaan hyvin varustettuun ruokakauppaa ja teimme ruokaostoksia. Valikoimassa on lähinnä amerikkalaisia ruokatarvikkeita eikä niiden hintataso ollut päätä huimaava, ehkä jonkun verran alle Suomen tasoa? Joitain hedelmiä ostimme pienestä veneestä joka liikkuu sataman alueella

16.12 Saint Lucia

Arki alkoi ja samoin Cantanan huolto.
Reissussahan aina rähjääntyy, joten varsinkin ulkotilojen lakkausta on nyt pakko parantaa. Etelässä aurinko, yhdessä suolaisen veden kanssa, kuluttaa maali- ja lakkapintoja paljon nopeammin kuin pohjoisessa, joten töitä riittää mikäli haluaa pitää veneensä hyvässä kunnossa.
Saimme parikin tarjousta paikallisilta asukkailta lakkauksesta. Teimme lopulta Jeremiah Norvillen kanssa sopimuksen ja hän lupasi aloittaaa työt heti huomenna aamulla. Saa nähdä teimmekö hyvän sopimuksen vai vain kalliin??
Koko matkamme aikana oli septipumppumme ajoittain reistaillut ja koska kyseessä on vanhahko pumppu ja vielä melko harvinainen merkki, emme ole saaneet siihen hankittua korjaussarjaa venetarvikeliikkeistä. Täällä Rodney Bayn satamassa on hyvin varustettu tarvikeliike josta saimme hankittua uuden Whalen MK 5-pumpun. Asennukseen meni Mikolta jokunen tunti mutta nyt pumppu toimii kuitenkin loistavasti. Koko vaihto onnistui onneksi ilman merkittäviä hajuhaittoja. Cantanassa on kaiken kaikkiaan 5 pumppua ja 4 niistä on nyt uusittu kokonaan, 5:een on vaihdettu myös uudet kumiosat. Eiköhän näillä pärjäile loppumatkan?

Wednesday, December 16, 2009

15.12 Saint Lucia





Nukuimme kellon ympäri!
Ekö olekin ihanaa saada nukkua keulahytissä puhtaiden lakanoiden välissä?
Illalla kuului vielä rannan ravintoloista ja teltoista kovaa musiikkia ties vaikka kuinka myöhään, mutta se ei untamme häirinnyt.
Tällä hetkellä meiltä puuttuu vielä veden ja sähkön saanti. Akkumme alkavat olla melko tyhjiä joten maasähköön kytkeminen olisi paikallaan. F-laiturissamme on vai 110 V/ 60 Hz:n sähköt ja sopivaa muuntajaa emme ole vielä onnistuneet useasta pyynnöstä huolimatta saamaan. Veimme pyykkimme pesulaan ja kävimme paikallisessa supermarketissa ruokaostoksilla. Valikoimaa ei voi tietenkään oman Seilorimme verrata mutta kauppa edustanee tyypillistä karibialaista tasoa. Sen kanssa pitää sitten elää seuraavat 4 kk, ja niinhän me teemmekin.
Tänään on sataman tarjoamat isot juhlat rantaravintolassa. Väkeä oli pilvin pimein ja musiikki soi joka puolella. Tarjoiluun kuului myös ruokaa mutta jonotettuamme nälkäisinä aivan liian kauan jonossa joka ei liikkunut minnekään, päätimme palata veneelle ja syödä siellä. Emme menettäneet mitään.