22.1 Bequia Standby

Viihdyimme koko päivän poijussa. Lueskelimme ja aina välillä kävimme toki uimassa. Sellaista laiskottelua!
Tuuli on selvästi jo eilisestä tyyntynyt joten veneet eivät enää hyppele edestakaisin  ja poijussaolo on siten rauhallisempaa.
Friendship-kauppavene kävi myymässä meille juotavaa ja ostimmekin laatikon sekä kokista että olutta. Ostoksemme maksavat hänellä hieman enemmän kuin kaupassa mutta säästyypä vaiva raahata tavarat jollalla veneeseen. Kaveri olisi myös innokas lakkaustöihin ja sovimme miettivämme asiaa ja palaamme kun tulemme seuraavalla kerralla tänne. Hän vei samalla hummerilta tuoksuvat roskamme mennessään.
s/y Momon Uwe ja Brigitte ovat myös täällä ja kävivät tervehtimässä. Heidän koneen ruiskutuspumppu on valitettavasti hajonnut ja uusi on tilattu Hampurista saakka koska täällä Karibialle sitä ei kuulemma saa korjattua. He joutuvat nyt odottaman melko kauan joka tietysti viivyttää heidän maailmanympärimatkaansa.

Charterveneitä parkissa

Olemme myös havainneet että charterveneet ja ennen kaikkea isot katamaraanit ovat selvästi vallannet nämä satamat. Vielä kuukausi sitten ARC-veneet ja muut pitkänmatkan purjehtijat olivat enemmistönä mutta nyt on näköjään charterkausi päässyt kunnolla alkuun.

21.1 Wallilabou-Bequia 16 nm

Kenneth-niminen poika toi meille aamulla edellisenä iltana tilaamamme sämpylät. Hän irrotti myös peräköytemme paalusta jonka jälkeen lähdimme liikkeelle n klo 09.
Saimme vauhdikkaan slöörin heti päästyämme St Vincentin suojasta ja olimme perillä Bequiassa n klo15.

Riitta nauttii kirkaasta vedestä

Bequian lahdessa oli kova ja puuskainen tuuli, jopa 30 solmua, mutta saimme suht. suojaisen poijun lahden eteläreunasta. Maksoimme siitä 100 EC$ 3 yöstä, saman mitä Spicakin oli maksanut. Saapuessamme satamaan tuli Heimweh:n Gert meitä vastaan ja hän kertoi että pyyntö on 80 EC$ / yö mutta hän oli onnistunut tinkimään hinnan 150 EC$:iin 3 yöstä! Heimweh on toki suurempi vene kuin Cantana, ehkä poiju on silloin kalliimpi??

Sovimme Spicalaisten kanssa syövämme tänään yhdessä hummereita. Spica sai tehtäväksi lähteä hankkimaan niitä taksilla ja he löysivätkin hummerifarmin josta he ostivat 4 kpl isoja vonkaleita. Hummerit tainnutettiin ensin jääkylmässä vedessä jonka jälkeen ne laitettiin kiehuvaan veteen 15 minuutiksi. Söimme ne sitten Cantanan istumalaatikossa.
Hummerit olivat todella herkullisia ja kaiken kaikkiaan onnistunut ilta hyvien ystävien seurassa. Ruokajuomana tietysti samppanjaa ja kuohuviiniä, tästä ei pidot enää parane!

20.1 Soufriere-Wallilabou, 36 nm

Yö oli rauhallinen pl. muutama rankempi sadekuuro. Heräsimme jo n. klo 07 koska tänään oli taas pidempi matka ja halusimme olla seuraavassa satamassa valoisaan aikaan eli ennen klo 18. Koska olimme saaneet luvan viipyä maassa 24 h ei meidän tarvitse tsekata itseämme enää ulos täällä.
Klo 08 maissa irrotti rannalla majaileva köysipoika meidät rannan puusta ja lähdimme liikkeellä. Ihmettelimme olivatko pojat majailleet koko yön siellä palmujen alla vain odottaakseen tippiä antavia pikkutöitä. Puun oksien päälle oli levitetty jonkunlainen pressu suojaamaan heitä sateelta ja pressun alla oli nuotio tai joku keitin jossa he tekivät ruokaa.

Boatboysien tukikohta

 Pojat liikkuivat lähinnä hajonneilla surffilaudan pätkillä ja toimivat ilmeisesti vanhempien boatboysien apulaisina. Annoimme pojallemme 4 EC$ ja yhden kokiksen palkkioksi köytemme irrottamisesta. Toivoimme ettei hän meidän takiamme myöhästy koulusta!

St Lucia ja molemmat Pitonit jäävät taaksemme

Saimme nopeasti purjeen ulos ja mukavan sivutuulen. Saint Lucian ja St Vincentin välisessä salmessa tuuli yltyi 15–20 solmuun ja vauhtimme oli koko ajan ihan hyvä, 6-7 solmua.

St Vincent

 Saavuimme noin klo 15 St Vincentin Wallilaboun satamaan jossa meitä oli lahden suulla boatboy vastassa tarjoten pojupaikkaa.
Poijumme oli yhden charterveneen lähelle jonka asiakkaat olivat kielestä päätellen puolalaisia. Miehistönä oli keski-ikäisiä lihavia miehiä ja nuoria tyttöjä! Mukava huomata että isät ottavat tyttärensä mukaan lomamatkoille!

Tervetuloa St Vincenttiin

Mikko huomasi että veneemme liikkuivat välillä hyvin lähelle toisiaan ja syykin selvisi: charterveneen kiinnitysköydet olivat aivan liian löysällä joten kyseinen vene liikkui  sivusuunnassa miten sattui. Meidän molempien peräköydet oli kiinnitetty samaan paaluun joten ei hyvältä näyttänyt! Mikko sai sovittua yhden paikallisen korumyyjän kanssa että hän auttaa meitä kiinnittämään keulamme kauempana olevaan poijuun jotta tietty etäisyys säilyisi.
Sisääntsekkaus sujui täällä mutkattomasti kuten aina ennenkin. Yksi ja sama virkailija joka huolehti kaikesta. Maksu 105 EC$. .

19.1 Marigot Bay-Soufriere, 8 nm

Mikko kävi Toomaksen kanssa 0900 tullissa ja tunnin kuluttua ja kolmen eri tiskin jälkeen olimme tsekanneet itsemme ulos St Luciasta. Matkalla kohtasimme muutaman sadekuuron ja tuuli vaihteli 6 solmusta 20 solmuun.

Spica saapui meitä ennen Soufriereen ja oli sopinut vanhan tuttavamme Benin kanssa poijupaikoista meille molemmille.

Sateenkaari Soufrieren yllä

Savuttuamme perille oli Ben jo meitä vastassa ja auttoi kiinnitäytymisessä. Ben hieman valitteli että olimme edellisellä kerralla hävinneet vaikka oli ollut puhe että käymme aamulla hänen kanssaan tankkaamassa Cantanaan dieseliä kylän huoltoasemalla.
Kävimme snorklailemassa ja Mikko totesi Cantanan pohjaa tarkastettuaan sen olevan edelleen melko hyvässä kunnossa mutta potkuriin oli tarttunut jonkun verran näkkejä. Ei ihme että koneella ajaessa vauhtimme on laskenut. Potkuri on siis jossain vaiheessa puhdistettava.

18.1 Rodney Bay-Marigot Bay, 8 nm

Saavumme juuri Marigot Bayn lahteen

Ostimme hedelmiä

Lähdimme Spican kanssa samanaikaisesti eli noin 10:30 liikkeellä kohti etelää. Saimme pian genuamme vetämään ja purjehdimmekin mukavasti koko matkan Marigot Bayihn. Poijukaveri oli meitä vastassa ja kiinnitimme Cantanan luultavasti samaan poijuun kun käydessämme täällä edellisen kerran vähän ennen joulua.

Hinnoittelu on epämääräistä. Ennen joulua hintapyyntö poijusta oli 80 EC$ mutta saimme sen silloin tingittyä 40 EC$:iin. Nyt hintapyyntö oli 60 EC$ ja maksoimme siitä 50 EC€. Korkeampi hinta johtuu "high seasonista"!
Marigot Bay on todella kaunis lahti ja täällä pääsimme pitkästä aikaa taas uimaan puhtaaseen mereen. Rodney Bay:ssä ei vesi juurikaan vaihdu joten siellä ei todella voi uida, sama koskee Le Marinia.
Spica saapui viereiselle poijulle ja kävimme ensin yhdessä selvittelemässä miten nyt tästä maasta poistutaan. Olimme ymmärtäneet Luna Azzurralta että on mahdollista jäädä vielä 72 tunniksi maahan ulostsekkauksen jälkeen mutta tämä tieto ei pitänyt paikkansa vaan maasta on poistuttava 24 h:n kuluessa. Meidän on siis tultava aamulla uudestaan.

Tuttu banaanikauppias, jolle Maija lahjoitti Suomen lipulla koristellun porohatun (valitettavasti yksityiskohdat eivät näy kuvassa)

Kävimme spicalaisten kanssa rannassa olevassa ravintolassa, Doolittle:ssä, ”Happy Hourseilla” jossa nautimme rommipunssit puoleen hintaan. Doolittlessä on kuulemma joskus filmattu samanniminen elokuva, siitä ravintolan nimi!

Maijan ja Toomaksen kanssa Doolitlessä

Mikko oli saanut läksiäislahjaksi ruotsalaisilta kollegoiltaan Stieg Larssonin trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja aloitti nyt lukemaan osa 1:tä. Näiden kirjojen kanssa käy kuulemma niin että kun lukeminen aloitetaan niin kirjaa ei lasketa kädestä ennen kuin kaikki 500 sivua on luettu. Riitta on matkan aikana lukenut lukemattoman määrän kirjoja ja on vaihdellut niitä muitten suomalaisten kanssa. Mukavaa ajanvietettä.

17.1 Rodney Bay Standby

Kävimme aamulla keskuksen marketissa ruokaostoksilla. Tavattuamme spicalaiset herkuttelemassa kanankoipien kanssa KFC:ssä, saimme heiltä jollakyydin takaisin kotiin.
Kotmatkalla meidät yllätti rankka sadekuuro mutta se oli tyypillisesti hyvin lyhytaikainen ja aurinko kuivatti meidät nopeasti.
Mikkoa oli pitkään vaivannut ongelma, mistä vettä valuu karttalaatikkoomme. Vesi on jo aikaisemmin aihettanut vaurioita joihinkin karttoihimme ja onhan niitä kuivatettu sekä sisällä että ulkona parikin kertaa matkamme aikana. Edellinen  korjaus ei selvästi ollut riittävä joten Riitta suihkutti nyt letkulla vettä istumalaatikkoon jolloin Mikko seurasi alhaalta mistä sitä vuotaa sisään. Ongelmakohta paikallistettiinkiin nopeasti: vetä valuu ohjauspylvään tukikaarien kohdalta autopilootin virtakaapelin reijästä karttalaatikkoon. Tänään on siis taas töitä!
Nyt on sunnuntai ja venetarvikeliike on kiinni, mutta s/y Cara Mialta saimme tarvittavan paikkausaineen, sikaflexin, ja paikkaus saatiin tehtyä. Toivottavasti ei enää vuoda!

16.1 Rodney Bay Standby

Päätimme jäädä vielä pariksi päivää tänne Rodney Bayihin. Täällä on hyvä ja edullinen marina ja elämä on täällä siksi helppoa. Kaupat ovat lähellä, vettä ja sähköä saa laiturista ja liikkuminen on niiiin yksinkertaista kun emme tarvitse jollaa.
Keväällä oli purjemaakarimme North lisännyt isopurjeeseen 3:n reivirivin ARC:n vaatimusten mukaisesti. Sen ansiosta voi isopurjeen pinta-alaa pienentää 40 %:iin sen täydestä koosta. 3:tta reiviä emme Atlantilla tarvinneet mutta kokeiltuamme myöhemmin miten se toimii, totesimme että ei toimi. Cantanassa ei ollut edes 3:tta reiviköyttä millä purjetta olisi voitu reivata! Siis pelkkä katsastusvaruste!
Olemme varautuneet selvästi kovempiin tuuliin kotimatkallamme jolloin 3:tta reiviäkin tulemme todennäköisesti kaipaamaan. Tänään oli siis sopiva päivä laittaa sekin asia kuntoon.
Riitta kävi Maijan kanssa lounaalla Rodney Bayn keskustassa jona aikana Mikko sai rauhassa tehdä tarvittavat muutokset.
Nyt olemme tältäkin osin varautuneet kotimatkan haasteille.
Illalla kävimme syömässä Bosunissa. Riitalle katkarapusalaattia ja Mikko herkutteli grillatulla mahimahilla.
Katselimme illalla ranskalaisen elokuva, Pianonopettajan. Aika karmea tarina mutta ei se kuitenkaan vienyt yöuniamme.