27.7 Scheveningen Standby

Odotus- ja huoltopäivä.
Huoltoliike avasi ovensa n.klo 1000 ja Mikko pääsi heti kertomaan murheistaan sympaattiselle Marco Gardiemille. Sovimme, että tuomme vioittuneen suotimen hänelle, niin hän kyllä fixaa sen kuntoon. Saimme myös Marcolta tietoa minkälaisia potkureita olisi ehkä saatavissa. Toimitusaika kuitenkin n. 4 vrk kesälomien johdosta. Mikko soitti myös Nautorin Lasse Strömille, jolta saimme tärkeätä tietoa potkureista. Ilmeisesti Max-prop olisi paras vaihtoehto mikäli omaa ei löydy.
Kävimme aamupäivällä venetarvikeliikkeessä ostamassa roskiskaapin oveen uuden sulkijan ja myös ruokakaupassa. Matkalla Ijmuidenista kovassa merenkäynnissa oli roskiksen ovi hakannut jatkuvasti koska sen lukon salvan vastakappale oli kulunut. Tämä oli tietysi pieni haitta mutta turhaan sitä tarvitsee kuunnella.
Aamupäivä oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta iltapäivällä taivas meni pilveen ja rupesi tuulemaan 12 m/s.
Sukeltaja saapui n.klo 1700 ja aikansa etsittyään arvioidulta putoamispaikalta totesimme vain, ettei sitä käsivarren paksuisen mutakerroksen alta enää löydy. No, mikäpäs siinä, kaikkihan ei voi sujua suunnitelmien mukaan ja nyt meidän piti vain varautua ylimääräiseen Hollannin lomaan.
Teimme myös kunnon, vajaan tunnin, juoksulenkin kasinolle ja takaisin rantaraittia pitkin. Tuntui íhan mahtavalta saada liikkua kunnolla pitkän tauon jälkeen.
Menimme ilallla syömään sataman reunalla olevaan argentiinalaiseen pihvipaikkaan ja se oli kyllä meille aikamoinen pettymys. Tilasimme kuukauden erikoismenyyn, joka sisälsi alkupalaksi maukkaita hollannin garneleita salaatin kera, kunnon pihvit ja jäätelöä jälkiruoaksi. Garnelit (Pohjanmeren tyypillisiä tummia ja pieniä katkarapuja) olivat ihan hyviä, samoin jäätelö, mutta pihvit aika rasvaisia ja parempiakin olemme syöneet. Eniten meitä kuitenkin häiritsi hidas ja ylimielinen palvelu. Ravintola oli melkein tyhjä, mutta aikaa meillä meni kaiken kaikkiaan noin 2 tuntia! Teimme ehkä pahan virheen, kun emme menneet tarjoiljan tarjoamaan pöytään ravintolan sisälle vaan halusimme vapaan ikkunapöydän, josta mm Cantana näkyi. Mikäpäs siinä, kaikkea sattuu mutta jos tulemme tätä kautta vuoden kuluttua takaisin niin menemme kyllä toiseen ravintolaan!
Muuten olemme kyllä muuttaneet käsityksiämme hollantilaisista Lauwersoogin ensivaikutelman jälkeen. Ihmiset ovat ollet täällä tosi ystävällisiä ja auttavaisia.

26.7 Scheveningen Standby

Pakollinen satamapäivä, jota käytettiin mm. veneen huoltoon.
Sää oli hollantilaisittain epätyypillinen: aurinko paistoi melkein koko päivän ja vasta illalla myöhään saimme heikon sadekuuron.
Teimme pitkän kävelyn rantakatua pitkin Scheveningenin kuuluisalle kasinolle. Kasino on rakennettu meren ylle paalujen päälle. Täällä seurasimme myös tyttöparin Benzi-hyppyä. Ei mitään meitä varten!

Löysimme huoltoaseman, joka myi myös koneöljyä. Seurasi siis öljyn vaihto ja kun kippari vaihtoi vielä polttoainesuotimen, niin totesimme siinä olevan ruuvin kierteiden olevan rikki. Tästä syystä se on jo pitkään vuotanut polttoainetta, joten selvisihän sekin syy. Asiaa siis huomiseksi myös Yanmarin huoltoliikkeeseen.

25.7 Ijmuiden-Scheveningen 22 nm

Aamulla tuuli vielä tosi kovaa, joten päätimmme lähteä liikkeelle vasta iltapäivällä, jolloin tuulen piti jonkun verran tyyntyä.
Käytimme ajan hyödyksi ja pesimme lakana- ja pyyheliinapyykkiä. Satamassa näimme myös sisarveneen, hollantilaisen Swan 36:n jonka kunnostus oli selvästi jäänyt kesken.
Köydet irti klo 1200 ja heti aallonmurtajan jälkeen jouduimme todelliseen hornankattilaan. Laivojen aallot, kova vastatuuli ja myötävirta pisti todella meren kiehumaan. Aallot olivat mahtavan kokoisia ja saimme melkoisesti vettä päällemme. Ajoimme pelkällä koneella ulos, jossa merenkäynti oli hieman tasaisempaa, joten nostimme genuan.
Tarkistimme keulapiikin ja kuivaa tuntui olevan! Mukavassa mutta koko ajan melko kuoppaisessa meressä eteni matkamme 6-7 solmun vauhdilla ja saavuimme Scheveningin kylpyläkaupungin satamaan n. klo 1600. Menimme ensin kyljittäin laituriin, mutta havenmeester tarjosi meille rauhallisempaa boxipaikkaa B8.
Sinne mentäessämme vallitsi hankala sivutuuli ja jouduimme useamman kerran ajamaan konetta vuorotelleen eteen- ja taaksepäin, jolloin koneelle tapahtui jotain eli se ei enää liikuttanut venettä eteen- tai taaksepäin! Rannalla oleva hollantilaismies havaitsi ongelmamme ja tuli nopeasti havenmeesterin kanssa kumijollalla apuun ja saimme hinauksen paikalle B24.
Lähempi tarkastelu osoitti, että olimme menettäneet potkurimme meren pohjaan jossain B8:n lähistöllä.Tilanne siis uusi ja saimme sovittua, että maanantaina 27.7 tulee sukeltaja etsimään kadonnutta potkuriamme.
Potkurin menettäminen sattui ainakin hyvässä paikassa, koska satamassa on sekä venetarvikeliike, korjauspaja että veneen nostokraana.
Satama on hyvin suojainen ja kaikki ns. fasiliteetit ovat käytettävissämme, tosin pienen kävelymatkan päässä.

24.7 Amsterdam-Ijmuiden 14 nm

Satamamme oli aamulla aivan täynnä ja vettäkin alkoi tulla taivaalta melko rankasti.
Tuntui jo siltä ettei Cantanan menevää aukkoa synny ja joudumme jäämään tänne koko päiväksi. Sateen tauottua lähti moni vene kuitenkin ulos ja Cantana niiden perään.
Ajoimme koneella Noordzeekanaalia pitkin Ijmuidenin satamakaupunkiin Pohjanmeren rannalla. Pääsimme samantien sisään sulkuun ja koska Pohjanmerellä oli vesi nyt alhaalla emme laskeutuneet kuin metrin verran. Vastassamme oli melko kova tuuli, 10-13 m/s mutta saimme hyvän paikan aisan vierestä uudehkossa valtavan suuressa huvivenesatamassa.
Alueella oli myös jonkunlainen huvipuiston tapainen huvittelukeskus mutta kovan tuulen ja sateisen sään takia väkeä oli melko niukasti.
Naapurissa olevalta hollantilaispariskunnalta saimme myös hyviä ehdotuksia minne täältä kannattaa jatkaa matkaa, eli Schweningeniin ja sieltä Belgian puolelle Oostendeen. Pohjanmerellä olemme kuitenkin enemmän säiden armoilla kuin kanavissa joten meidän on varauduttava odottamaan sitä sopivaa sääikkunaa.
Satamamme on ihan hyvä siihen tarkoitukseen mutta muuta täällä ei sitten olekaan.
Kaupungin keskusta lienee myös melko kaukana satamasta joten toivomme sopivia säitä heti huomiseksi!

23.7 Amsterdam Standby

Havenmeester ilmoitti heti aamulla että nyt olisi Cantanalle oma aisapaikka tarjolla joten ilomielin siirsimme veneen.
Tänään oli ohjelmassa tutustuminen Amsterdamiin. Satamasta pääsee lähes jatkuvasti liikennöivällä lautalla joen yli rautatieaseman taakse.
Kiertelimme kaupunkia ja katsastimme myös taloa missä kippari asui 80-luvun lopulla reilun puolen vuoden ajan työnsä takia.
Saimme asioitakin hoidettua: Kipparin silmälasit tuli korjattua ja kävimme sekä kampaajalla ja parturissa.
Nautimme argentiinalaisen lounaan katukahvilassa jolla ainakin pahin nälkä meni. Iltapalaksi nautimme istumalaatikossa ostamaamme pallojuustoa.
Sää oli vaihtelevaa. Aamulla sadetta ja iltapäivästä alkaen aurinkoa.

22.7 Enkhuizen-Amsterdam 32 nm

Enkhuizenin sulun kautta sujuvasti Markenmeren puolelle ja pian saimme myös purjeet ylös.
Navakka SW-tuuli vallitsi edelleen, joten kryssasimme koko päivän kunnes ennen Amsterdamin sisääntuloväylää laskimme purjeet ja siirryimme koneajoon.
Cantanan kansi pysyi märkänä ja jonkun verran vettä tuli keulan skylightista (kattoikkuna) edelleen sisään, joten uskoimme nyt vihdoin paikallistaneemme vuotokohdan. Kuivan kelin sattuessa luukku pitää siis tiivistää.

Ohitimme matkalla myös Markenin pittoreksin majakan, joka lienee suojeltu kulttuurikohde.
Saapuessamme ensimmäiselle sillalle meille tuli kova kiire muiden perään, koska silta avataan vain puolen tunnin välein ja jo jonon pituudesta arvioimme, että se aika koittaa aivan pian. Kaasu siis pohjaan ja sillan alle juuri ennenkuin punainen valo syttyi! Sulutus Amsterdamin kanaville onnistui myös aivan nappiin ja ajoimme pian suoraan tupaten täynnnä olevaan Sixhavenin satamaan, jonne saavuimme n. 1600. Saimme paikan kolmantena belgialaisen Bavaria 40:n kyljessä.
Iltaa istuimme Cantanassa.

21.7 Harlingen-Enkhuizen 38 nm

HW oli Harlingenissa klo 0805, joten lähdimme liikkeelle 0830.
Pääsimme heti sulkuun ja vartin kuluttua olimme taas Wattimerellä. Väylä Harlingenista Kornwerderstandin sululle, josta siirrymme Ijsselmeerin puolelle, on hyvin kapea ja matalan veden aikana kulkukelvoton köliveneille. Tuuli oli lisäksi täysin vastainen, joten ajoimme 6 nm koneella keskellä väylää. Purjeveneitä oli satoja liikkeellä, koska kaikki olivat lähteneet korkean veden aikoihin sekä etelästä pohjoiseen että päinvastoin kuten Cantana.
Saapuessamme Ijsselmeeren sululle yritti yksi hollantilaisvene röyhkeästi kiilata ohitsemme varmistaakseen itselleen paikan sulussa. Riitta otti tästä nokkiinsa, mutta saimme kuitenkin kaikki hyvin tilaa isossa sulussa. Sulutuksen jälkeen saavuimme Ijsselmeeren puolelle, joka on entistä merenpohjaa.
Lähes rannaton, mutta matala ( 3-4m syvä) sisämeri, jonka hollantilaiset ovat aikoinaan padonneet. Tuuli oli melkein suoraan vastainen, mutta monen päivän koneella-ajon jälkeen halusimme taas purjehtia ja saimme tosi hienon kryssin Enkhuizenin edustalle. Pientä kilpailuakin syntyi ,kun aloimme saavuttaa saksalaista Bavaria 40:tä. Tunne oli tietysti aivan mahtava, kun vihdoin ohitimme heidät. Fåkeli oli tullut koko matkan koneella ja osasi kertoa meille, miten satamaan pitää tulla. Ensin sisään Compagnieshavenin suureen marinaan, jossa Haavenmeesterit antavat paikan numeron ja sitten siirryimme omalle paikalle. Kiitos neuvosta!.
Kävimme kävelyllä tässä tosi pittoreskissa kaupungissa, jonka jälkeen joimme myöhäiset ip-kahvit Fåkelilla.