28.11 GPS 125 nm
Yövahdit sujuvat jo rutiinilla. Joku ehkä ihmettelee miten saa 4 tuntia
kuluman istumalla paikallaan ulkona pimeässä yössä. Nyt on kuutamo ja
valoa riittää melko hyvin meren katselemiseen. Kyllähän upeata
taideteostakin jaksaa tuijotella pitkään, miksei siis myös merta
kuutamossa? Aika kuluu melko nopeasti varsinkin kun tuulet ovat olleet
purjehduksellisesti usein helppoja.
Aallot keinuttivat kieltämättä yöllä venettä melkoisesti joten
nukkuminen vapaavahdissa olevalle on tosi hankalaa.
Eilinen reippaanpuoleinen tuuli alkoi yöllä hiipua joten nopeutemmekin
laski. Kun heti aamulla nostimme Parasailorimme, nopeutemme nousi taas
5-6 solmuun.
Olemme havainneet että Las Palmasissa tilaamamme hedelmät ja vihannekset
alkavat jo pilaantua. Emme ostaneet niitä itse vaan ajan säästön takia
tilasimme ne suoraan tuotavaksi veneelle. Tämä oli virhe koska toimitus
ei ensinnäkään ihan vastannut tilausta eikä meillä ollut näin myöskään
mahdollisuutta itse valita mitä halusimme ostaa.
Toivottavasti meillä riittää myös kunnollista tavaraa koko matkan ajaksi
Saimme Spicalta viestin että he ovat ottaneet kurssin jo kohti Santa
Luciaa, pasaatituulet ovat jo saapuneet. He ovat meitä vajaa 200 m
edellä purjehdittuaan lujaa spinnulla. Päätimme tehdä samoin ja kääntyä
kohti maalia jo aikaisemmin.
Meri on ollut aivan tyhjä elämästä. Emme ole havainneet Las Palmasista
lähdön jälkeen kertaakaan delfiinejä mutta emme onneksi myöskään
valaita. Minnekähän ne ovat kadonneet? Edellisen kerran kun näöimme
laivan taisi olla 5 vrk sitten maanantaina!
Mikko aloitti navigointiharjoitukset sextantilla. Ensimmäinen fixi ei
sattunut aivan kohdalle mutta emme me ihan Saharan autiomaahankaan
joutuneet. Kuu nousee varhain joten sen korkeuden voi mitata samoihin
aikoihin kun auringon korkeuden. Harjoitukset jatkuvat…
Parasailorin eräs myyntivaltti on että sillä vähennetään selvästi veneen
rullaamista. Tämä johtuu sen keskellä olevasta siivestä joka antaa
purjeelle samantapaista nostetta kuin lentokoneen siipi. Voimme vain
todeta että se pitää täysin paikkansa. Parasailorilla vene kulkee
melkein kuin juna kiskoilla! Täysmyötäisellä purjehdittaessa, kuten nyt,
purje asettuu automaattisesti aina oikealle puolelle koska emme käytä
spinnupuomia. Jiippaaminen on yhtä helppoa kuin auton ratin kääntäminen!
Iltapäivällä saavutimme pisteen josta on vain 2000 nm Sant Luciaan.
Sitähän pitää tietysti juhlia. Emme leivo täytekakkua mutta päätimme
juoda puoliksi piccolopullon kuohuviiniä! Juhlimisen aihetta pitää
keksiä!
Illalliseksi Riitta keitti ystäviemme Annen ja Steffin keittokirjassa
mainitun kookos-kaalikeiton. Siihen löytyi onneksi tarvikkeet veneen
varastosta
Yövahdit sujuvat jo rutiinilla. Joku ehkä ihmettelee miten saa 4 tuntia
kuluman istumalla paikallaan ulkona pimeässä yössä. Nyt on kuutamo ja
valoa riittää melko hyvin meren katselemiseen. Kyllähän upeata
taideteostakin jaksaa tuijotella pitkään, miksei siis myös merta
kuutamossa? Aika kuluu melko nopeasti varsinkin kun tuulet ovat olleet
purjehduksellisesti usein helppoja.
Aallot keinuttivat kieltämättä yöllä venettä melkoisesti joten
nukkuminen vapaavahdissa olevalle on tosi hankalaa.
Eilinen reippaanpuoleinen tuuli alkoi yöllä hiipua joten nopeutemmekin
laski. Kun heti aamulla nostimme Parasailorimme, nopeutemme nousi taas
5-6 solmuun.
Olemme havainneet että Las Palmasissa tilaamamme hedelmät ja vihannekset
alkavat jo pilaantua. Emme ostaneet niitä itse vaan ajan säästön takia
tilasimme ne suoraan tuotavaksi veneelle. Tämä oli virhe koska toimitus
ei ensinnäkään ihan vastannut tilausta eikä meillä ollut näin myöskään
mahdollisuutta itse valita mitä halusimme ostaa.
Toivottavasti meillä riittää myös kunnollista tavaraa koko matkan ajaksi
Saimme Spicalta viestin että he ovat ottaneet kurssin jo kohti Santa
Luciaa, pasaatituulet ovat jo saapuneet. He ovat meitä vajaa 200 m
edellä purjehdittuaan lujaa spinnulla. Päätimme tehdä samoin ja kääntyä
kohti maalia jo aikaisemmin.
Meri on ollut aivan tyhjä elämästä. Emme ole havainneet Las Palmasista
lähdön jälkeen kertaakaan delfiinejä mutta emme onneksi myöskään
valaita. Minnekähän ne ovat kadonneet? Edellisen kerran kun näöimme
laivan taisi olla 5 vrk sitten maanantaina!
Mikko aloitti navigointiharjoitukset sextantilla. Ensimmäinen fixi ei
sattunut aivan kohdalle mutta emme me ihan Saharan autiomaahankaan
joutuneet. Kuu nousee varhain joten sen korkeuden voi mitata samoihin
aikoihin kun auringon korkeuden. Harjoitukset jatkuvat…
Parasailorin eräs myyntivaltti on että sillä vähennetään selvästi veneen
rullaamista. Tämä johtuu sen keskellä olevasta siivestä joka antaa
purjeelle samantapaista nostetta kuin lentokoneen siipi. Voimme vain
todeta että se pitää täysin paikkansa. Parasailorilla vene kulkee
melkein kuin juna kiskoilla! Täysmyötäisellä purjehdittaessa, kuten nyt,
purje asettuu automaattisesti aina oikealle puolelle koska emme käytä
spinnupuomia. Jiippaaminen on yhtä helppoa kuin auton ratin kääntäminen!
Iltapäivällä saavutimme pisteen josta on vain 2000 nm Sant Luciaan.
Sitähän pitää tietysti juhlia. Emme leivo täytekakkua mutta päätimme
juoda puoliksi piccolopullon kuohuviiniä! Juhlimisen aihetta pitää
keksiä!
Illalliseksi Riitta keitti ystäviemme Annen ja Steffin keittokirjassa
mainitun kookos-kaalikeiton. Siihen löytyi onneksi tarvikkeet veneen
varastosta
No comments:
Post a Comment