7.2 Tobago Cays-Bequia 26 nm

Yöllä oli ruvennut tuulla jonkun verran enemmän ja tuulen suuntakin oli muuttunut koillisesta kaakkoon.
Olosuhteet eivät siten olleet parhaat mahdolliset snorklaamiseen suosikkipaikoissamme joten päätimme jatkaa saman tien matkaa.
Irrotimme Cantanan poijusta klo 09 ja purjehdimme pelkällä genualla yli 6 s nopeutta Bequiaan. Saimme poijun keskeltä lahtea josta meillä oli kohtalaisen lyhyt soutumatka jollalaiturille.
Veimme roskapussimme maihin ja kävimme gourmet-kaupassa. Nyt on sunnuntai ja lähes kaikki kiinni.
Internet-yhteydet eivät taaskaan toimi ja syy löytyi antennisamme. Ilmeisesti se on mennyt rikki? Vaihtoehtona on olla veneellä hyvin lähellä rantaa tai ottaa PC:n reppuun ja mennä johonkin nettikahvilaan

6.2 Tobago Cays Standby

Loma jatkuu täällä paratiisissa.
Kävimme aamupäivällä snorklaamassa riutalla jossa näimme mm. komean hain. Pituus oli noin 2 m. Ja paljon muitakin hienoja kaloja.
Siirryimme sitten Spicalaisten kanssa riutan ulkopuolelle jossa meren pohja laskeutuu jyrkästi parista metristä kymmeniin metreihin. Täällä ihailimme upeata vedenalaista maailmaa. Näimme mm. ison barrakudan uivan siellä.
Saavuttuamme takaisin Cantanalle totesimme että yksi charter katamaraani oli ankkuroitunut meidän lähelle tuulenpuolelle. Cliftonin kokemuksesta viisastuneena emme pitäneet siitä ja siirryimme toiseen poijuun. Ihmettelimme miksi he tulivat juuri meidän eteemme eivätkö menneet paikkaan jossa olisi paljon tilaa? Toinen katamaraani oli ankkuroinut taaksemme lähelle yhtä vapaata poijua. Miksi he eivät ottaneet poijun kun se kerran oli vapaa. Nyt ei kukaan muukaan voinut kiinnittäytyä poijuun koska katamaraani oli niin lähellä sitä. Ei siis mikään ihme että vuokrakatamaraaneja pelätään!
Iltapäivällä snorklasimme taas Petit Bateun edessä ja ihailimme erilaisia kaloja ja hummereita.

5.2 Tobago Cays Standby

Minkä takia pitäisi kiirehtiä pois paratiisista? Päätimme siis jäädä tänne Tobago Caysille nauttimaan lomasta.
Aamupäivällä kävimme snorklaamassa horseshoe-riutan luona ja näimme siellä kaikenlaisia kaloja ja kilpikonnia. Hait ja murenatkin uiskentelevat siellä toisinaan.
Iltapäivällä snorklasimme taas Petit Bateun rannassa ja yhden isomman kivikasan alla lymyili parvi hummereita. Harmi ettei niitä saa ulos sieltä!

4.2 Union Island – Tobago Cays 7 nm

Kävimme aamulla kaupassa ja veimme samalla roskiksen.
Riitta yritti löytää T-paidan kilpikonnan kuvalla mutta sellaista ei löytynyt vaikka kiersimme useammassa puodissa.
Gourmet-food kaupasta löysimme sekä jogurttia (makeata yäk-laatua) ja kinkkua. Molemmat ovat tuontitavaraa made in France!
Päätimme puolelta päivin jatkaa matkaa ja purjehtia Tobago Caysiin.
Siellä tapasimme taas Spican ja kävimme heidän kanssaan snorklaamassa Petit Bateaun rannassa. Mahtavan paljon erilaisia kaloja. Ehdottomasti paras snorklauskohde tähänastisista.
Ikävä kyllä niin Mikon kamera on ilmeisesti lopullisesti hajonnut, pysyy nyt ihan pimeänä. Saimme jo sovittua että Maijan sisko voi tuoda uuden kameran Suomesta kun he saapuvat tänne 20.2.

3.2 Grenada-Clifton, Union Island 40 nm

Mikko kävi aamulla maksamassa viimeisten 3 vrk:n satamamaksut ja lähdimme liikkeelle n klo 09.
Nostimme purjeet ja purjehdimme tiukkaa vastaista koko päivän. Tuuli oli edelleen melko kova, 20-25 solmua, ja merenkäynti todella märkää.
Saavuimme n klo 15 tuttuun satamaan, Union Islandin Cliftoniin jossa vanha ystävämme Plat otti meidät vastaan ja ohjasi meidät suojaiseen poijuun. Sovimme myös että hän toimittaa meille illaksi valmiiksi keitetyn hummerin. Skip toimitti meille myös 15 gallonaa dieseliä. Onneksi diesel tuli sihdattua koska sihdin päältä löytyi jonkun verran roskia
Mikon käydessä tullissa kävi Riitta kaupassa ostamassa jogurttia ja hedelmiä. Immigraatio oli nyt lentoasemalla joten kävimme yhdessä siellä passiemme kanssa. Lentoasema on kävelymatkan päässä sataman vieressä.
Nautimme hummeri-illallisen valkoviinin kera istumalaatikossa

2.2 Grenada Standby

Yö oli ollut edelleen kovin tuulinen ja jäimme vielä tänne Port Louisin satamaan.
Mikko teki vaihtokauppoja ja sai kassillisen romaaneja ruotsalaiselta HR 31:ltä. s/y Ellevin kippari kertoi että he ovat menossa vielä Trinidaniin mutta eivät pidä mitään kiirettä koska hyvissä marinoissa on kiva olla. Hän on siinä aivan oikeassa, miksi lähteä kun on keskellä paratiisia?
Päätimme kuitenkin lähteä tänään muttei vielä purjehtimaan vaan kävelemään.
Löysimme kartalta paikan jota mainostettiin Laura Spice Gardeniksi. Maustesaaressa kun olemme niin siellähän olisi syytä käydä. Karttamme on todella suurimittakaavainen ja jossain vaiheessa jouduimme väärälle tielle ja päädyimme uuteen Le Phare Bleu Marinaan Grenadan eteläkärjessä. Hieno täyden palvelun marina mutta muuta nähtävää siellä ei ole. Mainoksista päätelleen tänne on tarkoitus investoida vielä paljon!
Kävelimme samaa tietä pitkin takaisin Port Louisiin ja matkaa tuli tänäänkin lähes 20km. 30 asteen lämmössä ihan mukava päiväreissu.
Täällä Grenadassa on erikoinen rakennustyyli! Talot rakennetaan usein korkeiden pilareden varaan. Toissapäiväiseltä oppaaltamme kuulimme että se johtuu maan kalleudesta ja jos rakentaa talonsa rinteeseen niin maata kuluu vähemmän mutta usein niitä pilareiden päällä olevia taloja näkyy ihan tasaisellakin tontilla?
Saavuttuamme Port Lousiin kävi Mikko tullissa tsekkaamassa meidät ulos täältä koska olimme päättäneet jatkaa aamulla matkaa. Samalla Mikko jätti Grenadan Yacht Clubille LLV:n pienoislipun.
Torsten ja Lucian tulivat vielä käymään Cantanalla.
Mikon kamera oikkuilee taas. Totesimme sen olevan tulikuuman! Mikko irrotti akun ja jäähdytti kameran. Mikähän siinä on vialla? Harkinnassa on nyt joko uusi akku tai kokonaan uusi kamera! Ongelmamme on vain niiden saatavuus. Blogiamme ilman valokuvia ei kukaan jaksa lukea!
Kävimme vielä kaupassa ruokaostoksilla. Ihmetyttää paikallisten pakkausinto. Vaikka tuote on jo pakattuna muoviin niin kassalla oleva pakkaaja pakkaa sen vielä toiseenkin muovipussiin. Aikamoista muovien tuhlausta

1.2 Grenada Standby

Spica jatkoi matkaa taas kohti pohjoista ja me jäimme vielä Grenadaan.
Tuuli on edelleen melko kovaa, 20 solmua idän ja luoteen välistä, joten emme pitäneet mitään kiirettä lähteä tästä mukavasta marinasta.
Mikko huomasi eilen saarikierroksella että kameran akku alkoi jo tyhjentyä vaikka se oli ladattu täyteen hiljattain. Mikään ei kestä ikuisesti joten uuden akun hankinta tuli hankintalistalle. Kävelimme aamupäivällä kaupungin keskustaan mutta Grenadassa ei ole ainoatakaan fotoliikettä josta saisimme uuden akun. Nyt täytyy vain toivoa että selviämme sillä vanhalla akulla kunnes uusi löytyy!
8.2 vietetään Grenadalla itsenäisyyspäivää ja sen huomaa jo katukuvassa. Joka puolella liputetaan Grenadan kansallisväreillä (punainen, keltainen ja vihreä) ja isänmaallisia iskulauseita näkyy paljon. Grenada on varsin nuori tasavalta ja sai itsenäisyytensä vasta 1974.
Kiertelimme kaupunkia ja kuvasimme Ivanin aiheuttamia tuhoja. Osa taloista on edelleen raunioina mutt yllättävän paljon on saatu korjattua viidessä vuodessa!
Kävimme Foodlandissa ruokaostoksilla. Olemme yrittäneet löytää jugurttia täältä Grenadasta mutta kaikkien kauppojen jugurttihyllyt ovat olleet tyhjiä! Jugurtti kuten useammat muutkin elintarvikkeet ovat tuontitavaroitra joten niiden saatavuus vaihtelee. Hintataso on kuitenkin korkea, ehkä Suomen tasoa.
Viimeksi Lissabonissa tapaamamme saksalaispurjehtija, Torsten Sude, oli saapunut Tobagosta Grenadaan ja oli nyt saaren eteläkärjessä olevassa Prickly Bayn pienessä marinassa. Torsten oli lähettänyt meille meilin ja toivonut tapaamista. Kävelimme iltapäivällä n 10 km:n matkan sinne ja oli mukava tavata ja vaihtaa kuulumisia. Torsten oli lähtenyt La Gomerasta Kap Verdelle ja sieltä Tobagoon HR 31 Monsun-veneellään. Gastina hänellä on 19-vuotias saksalaisnuorukainen Lucian. Oma tyttöystävä Irmi on piakkoin tulossa tänne Karibialle ja purjehtii koko talven Torstenin kanssa täällä,
Kävelimme saman matkan takaisin jo ehdimme vielä ennen pimeän tuloa veneelle.