6.3 Portsmouth Standby

Swelli keinutti venettä tänäkin yönä muttei yhtä pahasti kuin edellisenä.
Olimme eilen sopineet yhden kaupustelijan kanssa että hän toimittaa meille aamulla klo 07:30 mennessä tuoretta leipää aamiaiseksi. Eipä tullut leipää joten nautimme aamiaiseksi näkkileipää joten meillä oli vielä hieman varastossa.
Albert tuli sovitusti noutamaan meidät noin klo 09 ja lähdimme päivän retkelle. Matkalla näimme monta hurrikaanin rannalle huuhtomia laivan hylkyjä.
Ensin meidän piti mennä joen suulla olevalle Texacon huoltoasemalle lunastamaan Site Passit, a´5 US$ jolla saimme siis luvan vierailla joessa. Albert on vetänyt näitä opastusmatkoja 26 vuotta ja tuntee ilmeisesti joen jokaisen puun ja linnun. Jokia Dominicassa on runsaasti, satoja, ja saari on ehkä senkin takia niin vihreä. Joella on koneen käyttö kielletty joten Albert tarttui airoihin ja soudimme joella parin tunnin verran. Karibian piraattielokuvien joku kohtaus on filmattu tällä joella. Mielenkiintoinen matka erilaiseen Karibiaan.
Jokimatkan jälkeen Albert vei meidät veneellä vielä tullitoimistoon joka oli kaupungin toisessa laidassa. Emme vieläkään ymmärrä miksi meidän piti erikseen tullata ulos mutta tullivirkailija mukaan teimme aivan oikein ja saimme leimat papereihimme. Mikäli joku vene yrittää livistää maasta ilman ulostsekkausta, on olemassa riski että seuraavan maan tullivirkailija käskee palaamaan takaisin hakemaan oikeata leimaa papereihin!
Palattuamme Cantanalle, soudimme saman tien maihin ostamaan leipää. Portsmouth on aivan erilainen kaupunki kuin mihin olemme täällä Karibialla tottuneet, hyvin sekava ja epäsiisti ja todella köyhän tuntuinen. Ihmiset vaikuttivat kuitenkin ystävällisiltä eikä meille tullut sellaista kuvaa että täällä ei olisi ollut turvallista liikkua.
Otimme tienvarrella olevasta hanasta vettä kanistereihimme ja soudimme veneelle. Swelli on sen verran isoa että jollamme oli hyppinyt laiturin päässä niin paljon että airot olivat menneet veteen. Mikko löysi ne onneksi rannalta joten pääsimme hyvin kotiin.

5.3 Roseau - Portsmouth, Dominica 22 nm 15 34 N 61 28W

Yö oli ollut tosi levoton kovan swellin takia joten lähdimme heti aamiaisen jälkeen jatkamaan matkaamme. Ohitimme Rouseaun keskustan ja siellä oli yksi valtavan kokoinen loistoristeilijä, Caribbean Princess, satamassa, lienee niitä Suomessa rakennettuja?
Nostimme purjeet melko nopeasti mutta tuuli tyyntyi lähes olemattomaksi vastatuuleksi joten ajoimme suuren osaa matkasta koneella.
Tulipahan samalla akkujakin ladattua.
Saavuimme Dominican luoteisosassa olevaan pienkaupunkiin, Portsmouthiin. Kaupungin edustalla on laaja Prince Ruppert Bayn lahti jossa meitä oli vastassa Albert-niminen boatboy. Hän auttoi meitä kiinnittämään veneen yhteen poijuun joka oli melko lähellä dingilaituria. Sovimme myös hänen kanssaan että osallistumme huomenna jokiristeilyyn. Nouto klo 09 Cantanalta ja paluu 2-3 tunnin jälkeen.
Ruotsalainen tuttavamme Reinhard oli s/y Kristina 2:lla lähellämme ja Mikko kävi jollalla juttelemassa heidän kanssaan. Pari kirjaakin tuli vaihdettua mutta ehkä ei sellaisiin kirjoihin mitä tulee luettua? Vaihto mikä vaihto ja pääasia että luetut kirjat saadaan kiertoon!
Juomavesi alkaa olla lopussa ja Mikko souti rannalle ja täytti siellä 3 kannullista vettä ja täytti ne Cantanan vesitankkiin.
Dominica on selvästi köyhempi maa kuin Martinique ja St Lucia. Ihmiset tuntuivat olevan täälläkin hyvin ystävällisiä. Täällä on aikaisemmin kuulemma esiintynyt melko paljon varastelua mutta sataman valvontaa on tehostettu ja nyt tilanne lienee parantunut.
Nautimme sundownerit Cantanan istumalaatikossa ja söimme kotona.

4.3 St Pierre - Roseau, Dominica, 34 nm 15 17 N 61 23 W

Yöllä oli St Pierren lahdessa melkoinen swelli ja vene hyppeli kuin mikäkin kiimainen sonni! Nukkuminen ei oikein onnistunut ja nousimme jo ennen klo 7 aamiaiselle.
Lähdimme liikkeelle jo klo 08 ja purjehdimme reipasta 6-7 solmun vauhtia Roseauhin, Dominican pääkaupunkiin. Tuuli oli reipasta jopa >30 solmua ja välillä tosi puuskaista.
Boatboy nimeltään Marc oli meitä Roseaun edustalla vastassa ja ohjasi meidät rannan lähellä olevaan suojaiseen poijuun. Poijut omistaa Pancho-niminen henkilö joka veloittaa niiden käytöstä 10 US$/yö.
Mikko lähti saman tien Marcin kanssa veneellä kaupungin toisella puolella olevaan tulliin ja sai tsekattua meidät sisään maahan.
Pientä hämmennystä! Ensin tullimies kertoi että saamme olla täällä jopa 14 vrk eikä meidän tarvitse edes tsekata itseämme enää erikseen ulos. Kun leimat tuli lyötyä, kertoi tullimies että meidän pitäisi Portsmouthissa kuitenkin käydä tullissa ja tsekata itsemme ulos? Tullimies oli hyvin ystävällinen ja avulias mutta tätä emme oikein ymmärtäneet? Doylen oppaassakin oli mainittu että Dominica haluaa parantaa houkuttelevuuttaan veneilijöiden keskuudessa karsimalla turhaa byrokratiaa tällä 14 vrk:n säännöllä.
Mikon palatessa Cantanalle, tuli toinen boatboy veneelle ja kertoi että poijumme olikin varattu yhdelle englantilaiselle katamaraanille. Heidän kaverinsa oli jo oman katamaraaninsa kanssa naapuripojussa. Meidän piti siis siirtää veneemme hieman ulommaksi. Mikäpä siinä, siirrettiin. Täällä oli kuitenkin swelli pahempi ja ongelmaksi muodostui myös toinen poiju joka oli aivan liian lähellä meitä. Veneen liikkuessa tuulen mukanaa osui ko. poiju usein veneen kylkeen. Varsinkin yöllä siihen kolinaan oli ikävä herätä!
Olimme nyt melko kaukana keskustasta ja palveluista emmekä nähneet mitään tarvetta mennä maihin.
Nyt olemme saapuneet uuteen maahan ja sehän tietää Cantanan protokollan mukaan pulloa samppanjaa! Onneksi tuli Le Marinissa käytyä ostoksilla
Illalla syttyi vuorella luultavasti jonkunlainen tulipalo. Liekit roihusivat mutta mitään hälytysajoneuvon ääntä emme kuulleet. Kuulimme aamulla Pancholta etä kyseessä olisi pieni tulivuorenpurkaus. Maa on täällä rutikuivaa. Aamulla paikasta nousi edelleen sankkaa savua.

3.3 St Pierre Standby

Jäimme vielä täksi päiväksi St Pierreen.
Kävelimme vuoren rinteelle olevalle Neitsyt Maria-patsaalle josta avautui upeat näköalat kaupungin ylle.
Päivällä alkoi tuulla kovempaa, puuskissa yli 25 solmua,ja tuulen suunta oli kääntynyt enemmän etelänpuoleiseksi joten olomme lahdessa oli melko keinuva. Ankkurimme tuntui kuitenkin pitävän.
Mikko kävi tsekkaamassa meidät ulos L´Escapade-ravintolassa jossa on myös internet-piste. Ulostsekkaus on täällä ulkoistettu: Jokainen täyttää ravintolan PC:llä ilmoituksen ja antaa sen allekirjoitettuna ravintolan pitäjälle.

2.3 Anse Mitan - St Pierre 15 nm, 14 45N 61 11W

Nostimme ankkurin n klo 9 ja lähdimme taas liikkeelle.
Heti satamasta päästyämme tuli GPS:än lokiin 7000 nm täyteen lähtömme jälkeen Laurinlahdesta 16.6. Ehkä saman verran on vielä jäljellä ennen kuin olemme taas Laurinlahdessa?
Leppoisa sivumyötäinen ja saavuimme St Pierreen n klo 12.30. St Pierre sijaitsee Mount Peélen tulivuoren juurella. St Pierreä on kutsuttu Karibian Pariisiksi ja oli ennen vanhaan Martiniquen sosiaalisin ja kulttuurisin kaupunki. Tällä oli runsaasti sokeri- ja kahviplantaaseja ja niillä rikastuneita omistajia. Tulivuori purkautui 1902 ja aiheutti paljon tuhoja St Pierressä. Lähes 30 000 asukasta kuoli ja vain 2 selvisivät hengissä, yksi joka istui vankilassa ja eräs toinen joka sattui olemaan omassa kellarissaan.
Ankkuroimme kaupungin keskustan edessä olevaan lahteen, lähellä pitkää laituria jossa voi myös säilyttää jollia. Ranta syvenee melko pian ja laskimme ankkurimme 4,5 m:n syvyyteen ja päästimme 20 m ketjua. Ankkuri tuntui taas pitävän. Mikko kävi snorklaamalla tarkastamassa että ankkuri puree hyvin.
Lokimme ei ollut antanut tänään mitään nopeuslukemia ja sitä on tapahtunut melko usein kun lähdemme liikkeelle oltuamme muutaman päivän samassa paikassa. Anturin rattaaseen kasvaa näkkejä jotka estää sen pyörimisen. Usein vika saadaan korjattua sillä että anturi löysätään ja käännetään 180 astetta. Nyt ei tämä pika-apu enää tepsinyt eikä Mikko halunnut nostaa koko anturia ylös koska silloin veneeseen tulee samalla litrakaupalla Atlanttia! Nyt tuli anturikin puhdistettua samalla sukelluksella.
Soudimme maihin ja yllätys, yllätys! Pata Andersson oli meitä vastassa laiturilla. Hän oli Martinan ja Takolanderin pariskunnan kanssa rannan ravintolassa lounaalla ja nähnyt Cantanan lahdessa. He olivat jo luovuttaneet Luna Azurran Le Marinissa ja vuokranneet auton kiertääkseen Martiniquea. Liityimme heidän seuraansa ja oli todella mukava tavata vanhoja ystäviä.
Kävimme 8 a´Huit kaupassa täydentämässä ruokavarastojamme.
Mikko yritti sen jälkeen löytää nettikahvilan mutta ei löytänyt avoinna olevaa. Täällä on L´Escapade-niminen kahvila jossa on Internet ja wifi ja samassa paikassa voi myös tullata itsensä sisään tai ulos Martiniquelta. Ko. liike on suljettuna 15–18välisenä aikana.
Illalla katsoimme ”Mäklarna”-sarja jatkoa.

1.3 Anse Mitan Standby

Päätimme jäädä vielä tänne Anse Mitaniin. Minnekään kun ei ole kiire niin miksi sitten hosua paikasta toiseen?
Soudimme laiturille ja veimme ison IKEA-kassillisen pyykkiä pesulaan pestäväksi. Saisimme ne takaisin 11.45 ja odotusajan käytimme sähköpostien lukemiseen ja niihin vastaamiseen sekä tietysti blogimme päivitykseen La Marina-ravintolassa.
Iltapäivällä tänne saapui ruotsalainen yksinpurjehtija Maxi-veneellään, s/ y Matilda. Hän oli purjehtinut yksin Atlantin yli ja aikaa oli kulunut 33 vrk. Ruoka oli jo alkanut olla lopussa, samoin polttoaine kun hän vihdoin saapui Karibialle. Hän lentää muutaman viikon kuluttua takaisin ja toinen miehistö purjehtii veneen huhtikuun lopussa takaisin Ruotsiin. Mikko kävi vaihtamassa hänen kanssaan muutaman luetun kirjan jonka olimme saaneet Grenadalla s/y Elleviltä.
Mikko huomasi s/y Lollon blogista että Irmi ja Torsten ovat menneet 26.2 naimisiin Young Islandilla. Hertzliche Glückwünsche!
Illalla katsoimme Spicalta lainattua DVD:tä ”Mäklarna”. Todella hauska sarja asunnonvälittäjien arjesta!.

28.2 Anse Mitan Standby

Jäimme vielä Anse Mitaniin.
Tänään on sunnuntai ja uimarannoille kerääntyi, kuten eilenkin lauantaina, paljon paikallisia ihmisiä viettämään viikonloppua.
Vieressämme ollut saksalainen HR oli lähdössä pois ja heidän nostaessa ankkuriansa nousi pohjasta jotain aivan muuta. Olisikohan olut joku vanha hummeripyydys tai vastaavaa? Painiskeltuaan aikansa sen kanssa, he saivat ankkurinsa ylös ja siirtyivät seuraavaan satamaan.
Cantanan vessan vesipumppu reistaili, eli kahva irtosi sen männästä jolloin vettä ei voitu pumpata. Työkalupakki esille mutta sieltä ei löytynyt riittävän suurta jakoavainta pumpun avaamiseksi. Mikko kävi myös jollalla kysymässä apua naapuriveneiltä mutta harvalla matkaveneilijällä on putkimiehen työkaluja mukanaan. Mikko onnistui kuitenkin korjaamaan sen ainakin väliaikaisesti kiertämällä kahvan takaisin männän kierteisiin. Toivottavasti pysyy myös siinä.
Riitta kävi tänään läpi kaikki elintarvikkeemme etsien samalla olemmeko saaneet ylimääräisiä asukkaita. Emme onneksi ole!
Muuten päivä sujui uimisen ja lukemisen merkeissä. Mikko sai luettua Henning Mankellin ”Kiinalainen” - kirjansa ja Riitta jatkoi ”Koneen Ruhtinasta”.
Auringonlasku suoraan Karibian Mereen ei jätä ketään kylmäksi